Alkukesän pastellihuuman, sitä seuranneen kirkkailla väreillä roiskimisen ja kaiken sen hakemisen jälkeen kaipaan takaisin yksiväriseen mustaan.
Sinapinkeltainen paita oli erehdys, kokeilu, joka ei päätynyt koskaan päälle asti. Haudataan se hiljaisuudessa takaisin kaappiin, siirretään se rekille ja odottamaan sitä, että sävyt syvenevät ja murretut kaveeraavat keskenään villan eri muodoissa. Ja jotenkin tummansininen kesämekko, jossa veneet seikkailivat, tuntui ihan väärältä.
Musta paitamekko, jonka helmaa ei koskaan lyhennetty, mutta jonka kohdalla laiskuus palkittiin muodin kiertopalkinnolla, oli sen sijaan ihana, ruma ja kaunis samaan aikaan.
Ruma ja kaunis toistuvat usein muuten HBO:n uudessa sarjassa, jonka nimessä tiivistyy 2000-lukulainen lakoninen otsikointitrendi - Girls. Trendi on ihan mahdoton, muuten. Sarja sen sijaan on aika kiva ajankuva vaatteita, juomatapoja ja sisustusta myöten.
Or in other words: Am I the only one who think the HBO series Girls should have a little more ambition on titling? Wearing mainly black, for you know, had the pastel surge and the garish colours mania and after that one needs some kind of interlude before the mustards, wines and woollens of the fall.
