Joululahja numero 14 oli Geschichte des Kostüms. En osaa lainkaan saksaa, paitsi nykyisin sanoa Enzschuldigung (mutten tavata sitä). Onneksi tunnen tarinan. Kuvitus ja kannet ovat viehättävät. Numero 15 oli hopeaketju Oili. Oili oli alun perinkin melko pieni, mutta ystävällisesti siitä napsaistiin muutama ylimääräinen rengas jotta tuli varmistetuksi, että se pysyy ranteessa. Äitini sanoo, ettei minulla ole ruista ranteissa. Eipä juuri.
Or in other words: Christmas present number 14 was the Geschichte des Kostüms. I don't know German, but lucky me I already know the story. The cover and pictures are endearing. Gift number 15 was a silver chain made to measure.
Uhallakin, että sokeriyliannostus uhkaa välipäivinä. Sain syötävän suloisen ja sokerisen lahjan ystävältä - ranteeseen kiinnitettävän neulatyynyn!
Or in other words: I defy the sugar overdose of the holidays and present gift from my friend: the pin cushion that's good enough to eat.
Tänä vuonna joulu on minulle katkeransuloista aikaa. Vaikka pääsenkin viettämään joulua (vihdoin) kotonani, perheeni ja rakkaitteni parissa, on joulu samalla lähtölaskenta parhaan ystäväni lähdölle kauas pois. Paras (ja vanhin) ystäväni lähtee loppiaisena vaihtoon Japaniin. Buuaisin koko ajatukselle, ellen tietäisi, miten törkeän hienoa niin monella tasolla se on.
Yksi suurimmista peloistani on, että takaisin tullaan Muuttuneena. Sormet ristiin, että kiertoon lähtee vain hiustenväri. Se kun on, paitsi tärkeintä, myös ihanan triviaalia. Vaikka oma identiteettini on riippuvainen siitä, että kerran kuussa tyvikasvu käsitellään mustalla, tiedostan kuitenkin, ettei toinen väri automaattisesti tarkoita kolmea lasta ja toyotaa takapihalla.
Pelkkä kesänvietto Saksassa sai minut nimittäin ymmärtämään, ettei tumma hiustenväri ole välttämättä originaalia missään muualla kuin Skandinaviassa. Berliinissä kellään ei ollut vaaleaa tukkaa, ja jos oli, niin hej-då, ne olivat ruotsalaisia turisteja. Tunsin itseni nolla prosenttia kapinalliseksi.
Ja jos joskus syleilisin geeniperimää, luonnonmukaisuutta ja luopuisin synkästä identiteettifilosofiasta, ottaisin ehkä inspiraatiota Iris Strubeggeristä ja tästä Stella McCartneyn kevään 2011 RTW -kokoelman tyylikkäästä epätyylistä.
Or in other words: The idea of a black hair is original only in Scandinavia, where over half the people lack obvious pigment. The revelation came to me whilst in Berlin for summer. The only (genuine) blondes in Mid Europe seem to be Swedish tourists. These things (& many more) one gets only by leaving home. Which is why I call it bittersweet that after Christmas my best friend sails for Asia for six months.
Here's how I would most likely look after half a year spent in place like Japan. Iris Strubegger in Stella McCartney Spring 2011 RTW has what I believe is somewhat close to my own hair colour (hard to be sure, though - last time my true colours were shown I had just shaved my head and almost kept it for 2 weeks).
En uskalla poltella paljon kynttilöitä puutalossa. Rakastan, rakastan, ra-kas-tan joulua. Joulukalenterin hain tänä vuonna Tennispalatsista Helsingin kaupunginmuseon museokaupasta. Fiilistelen joululahjojen hankkimisella, glögillä, askartelemalla joulukortteja sekä vaihtamalla pieniä joululahjoja etukäteen.
Viime vuonna sain esimerkiksi saippuan vähän ennen joulua lahjaksi.
Ja annoin kuivattuja marjoja.
Olen löytänyt talven herkun uudelleen. Turkkilaista jugurttia ja juoksevaa hunajaa.
Or in other words: My winter treat re-invented - turkish yoghurt with honey.
Rakas joulupukki, koska olen tänä vuonna ollut sopivasti kiltti ja tuhma, toivoisin, että jouluna lahjapaketeista tulisi vaikka uusi musta villatakki, kirjoja, kuten Domino Book of decorating, The Selby ja Monika Fagerholmin Säihkenäyttämö (pitäisin myös Facehunterin tai The Sartorialistin valokuvakirjoista); torkkuhuopa minullekin, taulu uuden kotini seinälle ja matto uuden kotini lattialle, jotain naisellista ja hyvältä tuoksuvaa sekä jotain pöllömäistä.
Dear Santa, as I have been modestly naughty and nice, I hope you would kindly look into my small collage and come to merry conclusions.
Pimeyden keskellä tekee hyvää tavata ystäviä, syödä hyvin ja usein, selaillla lehtiä, joissa on kauniita kuvia ja haudata kylmät kädet ystävällisen koiran paksuun turkkiin.
Or in other words: To survive the cold & the dark is to talk to good friends, to eat well & plenty, to learn new things and to kiss someone friendly.
Joulukuun ensimmäinen on täällä!
Toistaiseksi ainoa joulukoristeemme pääsi esille jo ensimmäisen adventin kunniaksi. Pukki on poikkiksen lapsuudesta, ja löytyi lapsuudenkodin kaapista viime jouluna. Tänä vuonna se pääsi kunniapaikalle. Olohuoneen järjestys on muuttunut. Baarikaappi on nyt tyhjällä seinällä. Yritän miettiä, näyttääkö seinä hölmöltä silloin kun videotykkiä ei käytetä.
Or in other words: I took these pictures to mark the 1st of December.
So far the Santa Claus from bf's childhood is our only Christmas decoration. Santa came out on weekend, though, for the first advent & family visit. We hosted a spontaneus little party with cheese, warm glögg, crackers and gingerbread cookies. The guests were up 'till I wasn't anymore.
The bar cabinet moved next to the empty wall. The wall looks silly when the video projector isn't in use, but I don't really know there's anything that can be done. Every time I put anything slightly bigger on the cabinet top to break the emptiness of the wall it gets promptly transferred elsewhere.
