Jatkan itsetuhoa vielä muutamalla kuvalla keskeneräisestä, sotkuisesta crack-luolasta, jossa asun ja josta on hitaasti, vähän kerrallaan, kuin piano viidennestä kerroksesta, ihan varkain pienin hetkin rakentumassa koti. Elämä on kiertokulkua: tänään tässä ja illalla muualla, lähinnä koska pienessä kuutiossa vaihtoehtoja olla on vain niin monta. Otin kuvat päivällä, ja jo nyt huonekalut ovat siirtyneet toisiin paikkoihin.
Or in other words: I continue the self humilation project with more pictures from the unfinished, chaotic and straight damn messy apartment I live in. Slowly, with silent moments and giant roaring leaps (thumps!) it continues its metamorphosis into a home. Today here, in the evening some place else: its moves are much like a circle, in most ways just because there's only so many options in a small room. Took the snaps today. Now in the evening the pieces have moved again.
Näyttää niin kivalta jo nyt! Keskeneräisyys on kaunista. Tajusin juuri että eniten kai viehättääkin se tunne, kun on uudessa kodissa ja saa ihan vähän asioita paikoilleen. Silloin jo tuntuu kodilta. Tekisi mieli lukea sun koko blogi heti läpi, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Aamulla jatkan. :) Ihanaa kun jätit kommentin blogiini, jotta löysin tänne!
ReplyDeleteEi ole totta! En uneksinutkaan, että spontaanista kommentista, jonka heitin samaistumisen hetkessä, seuraisi jotain näin kivaa! Ihanat sanat, kiitos! Tää ilahtui ihan ikihyviksi. Taiteilen tän blogini kanssa aina häpeän rajamailla. Mutta yritän ajatella, että hei, ei se ole niin vakavaa [vaikka vähän nolaisikin itsensä ja olisi huono].
ReplyDeleteTämä on minun ensimmäinen oma koti, johon olen muuttanut yksin, jota en jaa kenenkään toisen kanssa. Elämme minustakin mielenkiintoisia aikoja! Välillä ihan puhtaan epätoivoisia kyllä kans.
Että siis jee! tervetuloa!
-Elina
Kiitos, jään todellakin seuraamaan! Ja luinkin sitten yöllä koko blogin läpi, sillä en malttanut jättää aamuun. Ihania kuvia ja juttuja pullollaan, joten häpeät sikseen!
ReplyDeleteJa onnea uuteen kotiin, siitä tulee ihana. Muistan kun itse muutin yksin. Hetkittäinen epätoivo todellakin valtasi aina välillä, mutta toisaalta myös vapauttava tunne. Eli keskitytään siihen. ;)