Spring On The Plate

          

           

           

          

      

Parsa, kuten muutkin niin monet muutkin hyvät asiat, kuuluu kevääseen. Minulle tarjoiltiin oma herkkupalani äitienpäivälounaalla. En tiedä, miksen ikinä itse laita parsaa - ehkä siksi, etten omista parsakattilaa tai täydellistä reseptiä hollandaiselle? 

Or in other words: This, ladies & gentlemen, is one of the best parts of spring! The asparagus season is here and I got my share on Mother's Day lunch. 

         

 

Small In Numbers

    
     
    
      
      

  
Vaatetanko helpottaa elämääni niin monella tavalla, ettei ole todellista. Taulut ja julisteet nojaavat seinään tosin vain siksi, etten osaa ripustaa niitä minnekään. Kaikki numerot olen saanut lahjaksi; My O Myn kassin olen ostanut ihan itse.  

Or in other words: Small number of clothes & pictures hang in the corner of my bedroom. Simple lives, baby.

    

   

My Desk My Mess

    
     
     
      
   

    

Olen tehnyt töitä. Mutta nyt lukeminen on ohitse! Olisipa pääni yhtä helposti järjestettävissä kuin sotku työpöydälläni. 

Or in other words: This girl has been working; reading & writing papers. Now it's over for this time! If only I could clear up my head as easy as the clutter on my on my desk.
   
    

    
    

Put The Book Back On The Shelf

           

Kodeissa parasta ovat kirjahyllyt. Kirjat paitsi näyttävät hyvältä, kertovat muita kivoja viestejä. Olen se tyyppi, joka kutsuilla vaivihkaa kallistaa päätään kirjahyllyn edessä. Tai ainakin haluaisi. (Olen myös se tyyppi, joka ottaa kirjan hyllystä ja lukee, jos kutsuilla on tylsää. )

Kesti melkein vuoden, ennen kuin sain omani tänne. Oikean kirjahyllyn valinta oli tuskallisen herkullista. Ja laskin kustannuksia - suuressa, mutta tilapäisessä talossa halusimme päästä halvimmalla.

Lopulta maalasin pääsiäisenä vanhat hyllylevyni valkoiseksi kellarista löytyneellä maalipurkilla ja haimme Ikeasta toiseksi edullisimmat hyllykannakkeet (annoin ehtoni ja menin katselemaan viherkasveja ja kukkaruukkuja - minulle on aivan sama, kunhan ovat valkoiset). Hyllyt kiinnitettiin muutamaan matalaan riviin pitkälle tyhjälle seinälle. Symmetria vs. epäsymmetria vs. portaittain asettelu -keskustelu päättyi väliaikaan.

Hetki ennen tavaroiden asettelua paikalleen oli hieno. Samoin ensimmäisten lehtipinojen siirtäminen lattialta hyllyyn. Kuului symbolinen korkinpoksahdus (oikeasti huokasin vain).
 
Kun on valmis, voiko lähteä?

             

       

Or in other words: I love books, inside and out. So there was something a bit special when after living 10 months with random stacks and rows on the floors I got mine on the shelf. 

The shelves were deeply meditated, often discussed and finally old Ikea ones painted glossy white on Easter holiday & put on with new (second cheapest) Ikea racks. Hanged on a couple of low and long rows on a lonely white wall, the debate between symmetry versus asymmetry versus ascending order was left open (in other words: I gave up & lost the argument). 

Is it now time to move on - I really don't know.

            

              

No Light

         
             
       
               
           

  

Kuutionmuotoinen pieni metallilamppu on herttainen, jopa siinä, miten ruoste pilkuttaa sen kahta sivua. Se on suosikkini yhdessä hankituista esineistämme.

Unohdan paljon asioita - nimiä - ja tämän lampun suunnittelijan. Valaisimet ovat yksi sisustuksellinen heikkouteni. Tavallisesti tosin en välitä niin kattolampuista. Mutta ne menevät dekoratiivisina yksityiskohtina, ainakin jos varmuuden vuoksi lamppu on ruuvattu irti tai unohdettu vaihtaa.  

Or in other words: This sweet little old lamp is one favourite of the things we've collected together. Even the rust spots make it kind of cosy. Ceiling lamps are, however, kind of a decorative objects in my house, as I can't simply stand the way most of them light a room - flat, blatant & banal - so the lightbulbs are usually missing.

Pyjamas!

         

        

         

             

          

       

En kestä! Tässä ovat uudet salihousuni, printilliset, väljät porkkanamalliset viskoositrikoobyysat. Raja vetää housut ylle on suurin piirtein topografinen - pysyttelin itäisessä helsinkiläislähiössä.

Lähiöissä salihousuissa ei ole mitään ihmeellistä, joka toisellahan sellaiset on. Housut ovat juuri niin hirveän ihanat kuin kuvittelin. Sääli, ettei mallissa ole niin kovin ihmeellistä tai ihanaa.
 

Sillä kuvissa housut näyttävät jotenkin vieläkin järkyttävimmiltä kuin elävässä elämässä. Vika on varmasti paitsi siinä, etten jaksa meikata enkä käyttää jalkoja pidentäviä ja hoikentavia tolppakorkoja tai korkokenkiä, kun pyöräilen (ehkä jotkut osaa, minä vielä en) - ja totta kai kuvaaja toimi just niin kuin sanoin, että älä nyt ihmeessä.

Or in other words: These are the print pants I was looking for. Very silly, but fun & very cosy. To make this a better looking blog I think I should wear lot more make-up & platfrom ankle boots & get better pictures, but I'm too lazy to do any of those - and they fit poorly with bicycling. But no worries, I never left the suburbs. As for this - this is a picture and not me?