More Flea Market Finds

  

   

Vapaat lauantaipäivät ovat erikoisuus. Itse asiassa ne ovat niin harvinaisia, että saan niistä nykyisin päänsärkyä. Vapaapäivälle kasaantuu kohtuuton määrä odotuksia; en ikinä kykene käyttämään vapaan lauantain kaikkia haaveita. En koskaan tee mitään hyödyllistä, en onnistu pitämään hauskaa, en vietä laatuaikaa rakkaiden kanssa. En koskaan maalaa tai remontoi, en pese ikkunoita tai lattioita. Riitelen, poden päänsärkyä tai en koskaan pääse ylös sängystä. Täydellisen päivän odotuksissa olen epic failure.


Paitsi eilen!

Teimme lauantaina päiväretken Porvooseen. Heräsimme kahdeksalta, poimimme ystävät Beatlen takapenkille ja huristelimme Porvooseen. Ennen kymmentä olimme ensimmäisen kirpputorin oven takana (mummot kiilaavat joka kerta). Kiersimme divareita, kirpputoreja, second hand & vintageliikkeitä ja vanhan Porvoon pieniä ihania putiikkeja. Söimme lounasta nepalilaisessa mutta emme ehtineet Brunbergin tehtaanmyymälään.
 

Olen hämmästynyt. Kulmakarvani pomppaavat kattoa vasten kuin heliumpallo.

Nämä tarjottimet ja lautanen ovat kirpputoreilta joulun välipäivinä. Kotimatkalla Pohjanmaalta piipahdimme astioita, huonekaluja, tekstiilejä, tauluja, kameroita, kodinkoneita ja lasia pursuilevalla vanhojen tavaroiden liikkeessä erään talon kellarikerroksessa Ala-Härmässä. Eräänä tummana sunnuntaina kävimme yhdessä Myllypuron Työ & Toiminta ry:n kirpputorilla, josta poimimme pienen tiikkitarjottimen ja oranssin yksinäisen lautasen. 

 Or in other words: Flea market finds from close & a bit farther from home. The kitsch rose printed tray my absolutely must have find from the trip to bf's parents on Christmas & the small plate & teak tray from more close to home on a charity flea market in Helsinki.  

Flea Market Finds

  

   

   

               

Se menee näin: Poikkis ehdottaa kirppareilla käymistä. En tahdo lähteä, koska minulla ei ole rahaa enkä tarvitse mitään. Poikkis rakastaa kirppareita. Minä rakastan häntä, joten lähdemme. Kirpparilla minä tuhlaan rahani ja raahaan kotiin jotain hassua ja järjetöntä -

- Kuten nämä kaksi ristipistotaulua, jotka olivat niin söpöjä, ja lisää kirjoja, joille meillä ei ole vieläkään kirjahyllyä.

Or in other words: This is how it goes: Bf wants to go tour the flea markets. I say no cause I have no money and I don't need any more stuff. He says yes, cause he loves flea markets. And so we go, it's always me who ends up with half-crazy knick knacks 

- Like these two kitschy cross stich works & couple of books we still don't have a book shelves. 

Geschichte des Kostüms

 
 
 

Joululahja numero 14 oli Geschichte des Kostüms. En osaa lainkaan saksaa, paitsi nykyisin sanoa Enzschuldigung (mutten tavata sitä). Onneksi tunnen tarinan. Kuvitus ja kannet ovat viehättävät. Numero 15 oli hopeaketju Oili. Oili oli alun perinkin melko pieni, mutta ystävällisesti siitä napsaistiin muutama ylimääräinen rengas jotta tuli varmistetuksi, että se pysyy ranteessa. Äitini sanoo, ettei minulla ole ruista ranteissa. Eipä juuri.  

Or in other words: Christmas present number 14 was the Geschichte des Kostüms. I don't know German, but lucky me I already know the story. The cover and pictures are endearing. Gift number 15 was a silver chain made to measure.

The Pin-Cushion That Is Good Enough To Eat

   

         

        

Uhallakin, että sokeriyliannostus uhkaa välipäivinä. Sain syötävän suloisen ja sokerisen lahjan ystävältä - ranteeseen kiinnitettävän neulatyynyn!

Or in other words: I defy the sugar overdose of the holidays and present gift from my friend: the pin cushion that's good enough to eat.

     

   

Good-bye, Sweetie

      

       

Tänä vuonna joulu on minulle katkeransuloista aikaa. Vaikka pääsenkin viettämään joulua (vihdoin) kotonani, perheeni ja rakkaitteni parissa, on joulu samalla lähtölaskenta parhaan ystäväni lähdölle kauas pois. Paras (ja vanhin) ystäväni lähtee loppiaisena vaihtoon Japaniin. Buuaisin koko ajatukselle, ellen tietäisi, miten törkeän hienoa niin monella tasolla se on. 

Yksi suurimmista peloistani on, että takaisin tullaan Muuttuneena. Sormet ristiin, että kiertoon lähtee vain hiustenväri. Se kun on, paitsi tärkeintä, myös ihanan triviaalia. Vaikka oma identiteettini on riippuvainen siitä, että kerran kuussa tyvikasvu käsitellään mustalla, tiedostan kuitenkin, ettei toinen väri automaattisesti tarkoita kolmea lasta ja toyotaa takapihalla. 


Pelkkä kesänvietto Saksassa sai minut nimittäin ymmärtämään, ettei tumma hiustenväri ole välttämättä originaalia missään muualla kuin Skandinaviassa. Berliinissä kellään ei ollut vaaleaa tukkaa, ja jos oli, niin hej-då, ne olivat ruotsalaisia turisteja. Tunsin itseni nolla prosenttia kapinalliseksi. 


Ja jos joskus syleilisin geeniperimää, luonnonmukaisuutta ja luopuisin synkästä identiteettifilosofiasta, ottaisin ehkä inspiraatiota Iris Strubeggeristä ja tästä Stella McCartneyn kevään 2011 RTW -kokoelman tyylikkäästä epätyylistä.

 Kuva Style.com.

Or in other words: The idea of a black hair is original only in Scandinavia, where over half the people lack obvious pigment. The revelation came to me whilst in Berlin for summer. The only (genuine) blondes in Mid Europe seem to be Swedish tourists. These things (& many more) one gets only by leaving home. Which is why I call it bittersweet that after Christmas my best friend sails for Asia for six months.


Here's how I would most likely look after half a year spent in place like Japan. Iris Strubegger in Stella McCartney Spring 2011 RTW has what I believe is somewhat close to my own hair colour (hard to be sure, though - last time my true colours were shown I had just shaved my head and almost kept it for 2 weeks).

Making Of Christmas

  
   
En uskalla poltella paljon kynttilöitä puutalossa. Rakastan, rakastan, ra-kas-tan joulua. Joulukalenterin hain tänä vuonna Tennispalatsista Helsingin kaupunginmuseon museokaupasta. Fiilistelen joululahjojen hankkimisella, glögillä, askartelemalla joulukortteja sekä vaihtamalla pieniä joululahjoja etukäteen. 

Viime vuonna sain esimerkiksi saippuan vähän ennen joulua lahjaksi. 

  
Ja annoin kuivattuja marjoja.

  

Om-nom

       
         
           
          

Olen löytänyt talven herkun uudelleen. Turkkilaista jugurttia ja juoksevaa hunajaa. 

Or in other words: My winter treat re-invented - turkish yoghurt with honey. 

Rakas Joulupukki & Dear Santa

  
  
 

Donna Wilson Owl Cushion, Biscotti from Marc Jacobs, crochet rug by Hooked Design, Merino Cashmere V-neck cardigan from Uniqlo, Domino Book of decorating, Five print from And I Love You She Said, House Doctor owl vase, Blah Blah Blanket by Donna Wilson; all sources from links. 

Rakas joulupukki, koska olen tänä vuonna ollut sopivasti kiltti ja tuhma, toivoisin, että jouluna lahjapaketeista tulisi vaikka uusi musta villatakki, kirjoja, kuten Domino Book of decorating, The Selby ja Monika Fagerholmin Säihkenäyttämö (pitäisin myös Facehunterin tai The Sartorialistin valokuvakirjoista); torkkuhuopa minullekin, taulu uuden kotini seinälle ja matto uuden kotini lattialle, jotain naisellista ja hyvältä tuoksuvaa sekä jotain pöllömäistä. 

Dear Santa, as I have been modestly naughty and nice, I hope you would kindly look into my small collage and come to merry conclusions. 

I Am In Love

       
             
              
             

Pimeyden keskellä tekee hyvää tavata ystäviä, syödä hyvin ja usein, selaillla lehtiä, joissa on kauniita kuvia ja haudata kylmät kädet ystävällisen koiran paksuun turkkiin. 


Or in other words: To survive the cold & the dark is to talk to good friends, to eat well & plenty, to learn new things and to kiss someone friendly.

Kuvat ihanat Tanja ja Puni.

Peek-a-boo!

      

                   

        

Joulukuun ensimmäinen on täällä!

Toistaiseksi ainoa joulukoristeemme pääsi esille jo ensimmäisen adventin kunniaksi. Pukki on poikkiksen lapsuudesta, ja löytyi lapsuudenkodin kaapista viime jouluna. Tänä vuonna se pääsi kunniapaikalle. Olohuoneen järjestys on muuttunut. Baarikaappi on nyt tyhjällä seinällä. Yritän miettiä, näyttääkö seinä hölmöltä silloin kun videotykkiä ei käytetä.   

 


Or in other words: I took these pictures to mark the 1st of December. 

So far the Santa Claus from bf's childhood is our only Christmas decoration. Santa came out on weekend, though, for the first advent & family visit. We hosted a spontaneus little party with cheese, warm glögg, crackers and gingerbread cookies. The guests were up 'till I wasn't anymore. 

The bar cabinet moved next to the empty wall. The wall looks silly when the video projector isn't in use, but I don't really know there's anything that can be done. Every time I put anything slightly bigger on the cabinet top to break the emptiness of the wall it gets promptly transferred elsewhere.