Treasures

   

   

  

  

Postilaatikossa oli tänään käsinkirjoitettu kuori. Kummitätini asuu lähellämme, ja hän antoi minulle kaarnanpalaseen käärityn aarteen. En raaski heittää käärettä pois, niin kauniisti se kehystää kahta rintaneulaa.

Or in other words: This little treasure was put on the mailbox, with a handwritten envelope to me from my godmother. Isn't she lovely.
    
   

Calendar Boy Of The Month - March

 
 

                   

Sain syntymäpäiväkortiksi Dianan & Charlesin kihlajaiskuvan. Charles nuorena älykkönä pääsee ehdottomasti kirjoituspöydälleni kehyksiin.

Or in other words: My birthday card was an old postcard of Diana & Charles. I've found there's something about royals, particularly in Prince Charles that's both hugely tragic, ironic and wonderful, kitsch and sad. 

Charles as thoughtful is definately getting on my writing desk. But I'll probably frame the other two as well! 
        
    

With Small Tokens

 
  
  
 

Divarista etsin sinä päivänä oikeastaan pientä kivaa viemistä serkun uudelle vauvalle, mutta vahingossa ostin myös mielettömän kauniin kappaleen Nikolai Gogolin romaania Taras Bulbaa. Aurinkolasit ostin jo joulunaikaan Kokkolasta second hand liikkeestä.

Or in other words: That day I was looking for a small book for my cousin's newborn baby girl. I fell for this old copy of Nikolai Gogol's Taras Bulba. The charming covers make the book a perfect everyday object. 

The sunglasses are an amusing find from months back at a second hand shop in Kokkola. 

    

       

Äntligen

                 
            
         
               
       

 
Hiljaa hyvä tulee ja muita huonoja kliseitä. 

En ole koskaan ollut kodinsisustamisessa pikku hiljaa rakentavaa tyyppiä. Haluan kaiken tänne heti. Poikkis on samanlainen. On ihan sietämätöntä asua epätyydyttävässä, keskeneräisessä kodissa, jossa täydelliset kohdat vuorottelevat ihan kivojen tai ihan hirveiden paikkojen ja tavarayhdistelmien kanssa. Olisin mielummin ilman kuin eläisin ruman esineen kanssa.

Valitettavasti omakotiasuminen vaatii enemmän resursseja kuin minulla on. Se on jo miljoonas syy asua pienessä kerrostalossa. Esimerkiksi tämä matto, joka ruksattiin ostoslistalle jo vuosi sitten, pääsi lattialle vasta viime viikonloppuna. Siis äntligen kertaa tuhat - vihoviimeinen deadline oli jouluna, tai tammikuussa viimeistään. Ei vaan ole varaa. 

Kokeiltiin mattoa erilaisiin paikkoihin; ei sitten päätynytkään korostamaan mustavalkoisilla raidoillaan ihan tyystin toisenlaista huonekalua. Kirjastohuone on liian pieni.

Or in other words: Doing stuff little by little is not my thing. I want everything placed right away. And am rather without than look at ugly pieces day by day. I believe ugly homes make unhappy peple - at least it makes me sour. 

But this house takes a lot more resources to function than either of us has. (Even though we scavenge quite a bit.) My reason number hundred thousand to live in a small city flat; a lot less to furnish. For example, this fairly priced Ikea rug was on our shopping list already in last June. But it took till last weekend to get the thing actually on here. 

After trying out on various places the rug finally went on a whole diffrent room. Although I liked the contrast between the black-and-white striped rug and my old, decorative yellow sofa, the room was too small. Sort of pity, contrasts are cool. 

Take It As A Game

  

          

          

        

   

Vaikka just tällä hetkellä en innostu oikein mistään, saa kevätmuoti varmasti minut pähkinöiksi. Ihan kohta hiplaan kaupoissa kuin ensirakkauttani. Siihen asti pitäisi yrittää käyttää sitä, mitä kaapissa jo on - esimerkiksi miksen osaa pitää näitä silkkipaitoja??  

Or in other words: Even though right this moment I'm not particularly sold by spring fashion, I'm far too sure it'll make my head spin in time way too soon.'Till then should be wearing what's already in mine - these silk shirt, for one. How come I don't know how to?

I Thrifted Off For A While

                
                

             

            

 
Sohvan ja ikkunan välissä yhdessä nurkassa on hankala kulma. Halusin sinne sivupöydän. Harkitsin ostavani sinne Ikean neliönmuotoista Lackia. Kun Ikea alensi neliönmuotoisen Lack-pöydän hintaa, harkitsin ostosta uudelleen.

Pöytä kirpputorilta maksoi neljä kertaa enemmän, mutta siinä onkin hauskat kulmat. Se kannettiin kotiin viikko sitten.

Or in other words: Mixing new and old makes nice comparisons. We have quite a lot of simple Ikea, our sofa Klippan & coffee table Lack. In the uncomfortable corner at living room I wanted a small side table. I talked about buying the squared Lack table in white. When Ikea lowered the price of it, I talked about buying it again. 

The table that moved in with us last a week ago is actually four times the price of it. But the old table has some nice corners.  

Found Objects

              

                  
                 
                

                 

Vielä 9 kuukauden jälkeen muutosta on vieläkin joitakin purkamattomia laatikoita. Löysin niistä astioita.  

Or in other words: Today I found these objects from unpacked cardboard box. The wine & cocktail glasses came from a flea market once, the wooden cutting board from Ikea I think and the cake stand is missing something. 

Rahkaa

   
          
          
       

Unohdin viikonloppuna käydä ruokakaupassa. Sunnuntain köyhää ateriaa paikkaamaan tein sitruunalla maustettua mustikkarahkaa. 

Jouluna astiastomme täydentyi vihdoin kauan kaihoamillani japanilaisella sinivalkoisella keramiikalla. 

- Parat japanilaiset.

Or in other words: Forgot to go to the supermarket. To enforce the light lunch I made up some blueberry curd with a lemon twist as a dessert. I love to mix the whipped cream with the curd. 

The blueberries came straight from the freezer to the bowl. When melting, blueberries added interesting colour swirls. 

Still Life With Both Our Stuff

      
            
            

Asetelma olohuoneen sohvapöydällä.

Or in other words: Still life on the living room coffee table.

New Favourite

        
           
              
            

     

Uusi lempipaita - Hey Pilgrimin laatikkomainen teepaita Luxin alennusmyynnistä tammikuussa. Tummansininen ja vaaleanpunainen ovat yllättävä, mutta kiva yhdistelmä. 

Or in other words: New favourite teeshirt by Hey Pilgrim. From sale at Lux.

 
        

No En Olisi Ikinä Uskonut

      
           
           
   

Yöpöytä meni vaihtoon. Kulunut tuoli on hauska kontrasti valkoiseksi maalatulle puulle, seinälle ja valkoisille peitoille. Tuoli tarvitsee kunnostamista, mutta sitten joskus. Musta maali olisi ihan hyvä vaihtoehto; tykkään mustista tuoleista Annankadun Sushi Barissa.

En olisi ikinä uskonut, että kotonani on joskus jotain Artekista, etenkään mitään Alvar Aallon suunnittelemaa. * Tuntuu, että koko lapsuuteni keskiluokkaisissa suomalaisissa kodeissa marinoi minut Aallon koivunvärisellä funktionalismilla. Aikuisuus ja tylsyys olivat yhtä kuin Aallon huonekalut. Vasta myöhemmin olen pystynyt näkemään niissä hyviäkin puolia, kuten kauniit, sopusointuiset mittasuhteet ja yhteyden 1980-luvun taakse. Kyllä tämä väliaikaisratkaisusta käy.

* Mutta sitten toisaalta - tämä koti ei olekaan minun, vaan meidän. 

Or in other words: I cleared up the so called night table (we have none). The old chair is worn and needs a fix, in due time. I'm thinking black matte paint; I kind of like the black chairs in Sushi Bar at Annankatu.

I never thought the day would come I willingly took a piece of furniture by Artek or especially by Alvar Aalto. * In my childhood I was marinated in middle class homes with birch coloured functionalism. Until later I've been able to step back & see good things about them; such as good proportions and the design that goes well beyond certain decade. I'm ok with this as a temporarily thing.

* Then again - this home isn't mine, but ours.

    

    

Savon Mummun Peitto

            
          

         
           

Muistin ihan oikein, että meillä oli vanha, luonnonvalkoinen pitsipäiväpeitto jossain. Lainasin peittoa äidiltä. Teini-ikäisenä pitsipeitto oli hetken aikaa huoneessani alla jokin keltainen kangas. Äitini sanoi ensin et saa, sitten sä veit sen nyt vaan. Kuulemma pitsipeitto on äidin isoäidiltä, joka asui Savossa. Kuulin samalla, että äidin äidin nimi olikin oikeasti Lyydi. Luulin ihan muuta.

Or other words: The crochet lace blanket is something I took on loan from mother last week-end. First she said no, then she kind of resigned. But I solemly promise to keep the hand-crocheted piece by my mother maternal grandmother safe.

      
       

What Does This Say About Me

   

   

   

   

Ainakaan meikkipussin sisällön mukaan en ole mikään oikea aikuinen. Kosmetiikkani on epäyhtenäinen kokoelma edullista ja luonnonkosmetiikkaa, joukossa muutama kalliimpi tuote. Olen yrittänyt yhtenäistää ja ostaa tasokkaampia tuotteita, mutta en nykyisin vain jaksa panostaa johonkin sellaiseen kuin meikkaaminen. Huomaan käyttäväni koko ajan vain vähemmän aikaa ja vaivaa koko asiaan. Minulta puuttuvat vakavasti otettavan naiseuden performaation välineet, ne vakavat rasiat, merkit, jotka maksavat paljon. Tilalla on tätä vaaleanpunaista mielikuvanuoruutta.

Or in other words: I wish I could say my make-up bag is full of good quality products. I kind of envy I feel such a teen looking at the collection spread at the bed. Cheap mixes with natural & more expensive cosmetic brands. And I can't see things improving; all the time I feel less & less inclined to use energy on make-up.