Mar 30, 2010

Eh Bien, Pourquoi N'ont-ils Pas Gâteau?






Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia syödä leivoksia. Sen sijaan oikean ruoan suhteen olen aina ollut valikoiva. Vaikka nykyisin syönkin melkein mitä vain, kunhan se on hyvää, menen välillä vieläkin vanhalle linjalle. Silloin eletään viikko pelkällä paahtoleivällä. Tänään oli uh-huh kyllä pakko vähän yrittää - söin toissapäiväisiä tähteitä eli dippimaustettuja lettuja salaatissa. Uh. Ei minua mikään vaivaa. Ei vain tunnu siltä, että söisi pahaa kaurapuuroa vaan siksi että on pakko. Kukaan ei ole onneksi enää istuta pöydässä kunnes lautanen on tyhjä (fy fan & helvete!). Kyllä me ollaan juteltu tästä(kin) psykiatri-tädin sohvalla. Mun karkkiaddiktiosta ei kyllä valitettavasti.

Or in other words: I have no problems with cake! But other times I'm picky. The toast & marmelade diet is an old habit, and why sure, when nobody's forcing me to eat bad things anymore. Nowdays I'll eat anything, though, as long as it's anything good.
Today made an effort - pancakes in dip sauce & salad, leftovers, that is, bah! We've had our discussions, my shrink & me. Candy addiction she hasn't cured, yet; pity.

4 comments:

  1. bebe-leivos on mun lemppari! parhaat muistot liittyvät siihen, kun museokahvilassa sain beben, koitin iskeä kiinni lusikalla ja mokoma luiskahdi frisbeenä kahvilan toiseen laitaan. tapahtui toistuvasti. hain leivoksen myös aina takaisin... ja söin.

    ReplyDelete
  2. Niin minunkin! Keikun lempileivonnaisissani sitruunamarenkipiirakan ja beben välissä. Sain beben viikko synttärin kunniaksi. Bebet kannattaa minusta suosiolla pistellä poskeensa leivoshaarukalla.

    ReplyDelete