Toin matkamuistona rannekorun uutena vuotena tekemältäni rantalomalta. Ajattelin, miten kauniisti se sopii kevyiden mekkojen, ruskettuneen ihon ja aurinkoisen asvaltin pariksi. Olen pantannut korua koko alkuvuoden. Se ei sovikaan paksujen neuletakkien, villakankaan ja maihareiden kanssa käytettäväksi. Vaaleanpunaisista simpukankuorista tehty koru on yhtä aikaa kitsch, herkkä ja kärjistään vähän perverssi. Ja rakastan sen sävyjä.
Or in other words: I love my souvenir from out trip to Canary Islands made on New Year's. I've been waiting to wear it in the summer. It's beautiful, yet kitsch & a little perverse.
Täydellinen!
ReplyDeleteMinulla on paksuranneneuroosi, tai siis paksukäsineuroosi ylipäätään, joten en koskaan uskalla laittaa mitään ranteeseeni. Nynny.
Onpa kertakaikkisen kummallisen näköinen, vähän kuin katkotut/lakatut sormet. Todella hieno löytö!
ReplyDeleteVoi ei, Tanja, olen varma, että neuroilet turhaan. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka ranteet eivät olisi kauniit. Mutta minkäs kummituksilleen voi. Varmaan sukua sille, etten mä voi käyttää esimerkiksi ihania Zukale&Huovialan sukkahousuja, kun kärsin siitä, että jalkani ovat liian paksut huomiotaherättäville printeille... Hö.
ReplyDeleteJohanna, keksit päivän parhaan vertauksen! Ihanan makaaberi mielikuvitus. Kiitos silti, että arvostat!