I'm Medicated, How Are You?

   
     
     
   
   
   

Nämä ajat ovat varmaan ihmisen parasta aikaa, ja pahinta aikaa. En koskaan osannut kuvitella tätä päivää: tässä kuva siitä. Otin sarjan omakuvia kuolevien tulppaanien ja kukkivan magnolianoksan kanssa 30-vuotispäivänäni. Juhlat ystävien kanssa ovat takana viikko sitten, tänään olin perhebrunssilla. 

Yksityiskohta: Viime joulun aikaan ihoni meni kummalliseksi. Lääke iho-ongelmiini on pahempi kuin itse vaiva; kaikki huomio menee siihen, että kasvojen iho on tulessa, lähtee irti ja kaikkea sitä ei saa meikillä piiloon. 15 vuotta sitten olisin mennyt palasiksi, toistaiseksi tämä menee tässä. 

Öisin valvon, mutta olen löytänyt täydellisen mustan, istuvan bleiserin ja takaisin opiskelemaan ainetta, jota olen aina rakastanut; en tiedä, mikä minusta tulee aikuisena. Asun yksin minikodissani, sotken oikean ja vasemman joskus keskenään ja sotken valkoisia paitoja, mutta ostin sen magnolianoksan itselleni, jotta heräisin johonkin kivaan. 
   
    
Or in other words: Never could picture myself this way, turning 30. Here's the picture. Feels content, not there yet, but getting somewhere; I found a few years ago back to a field to of study I love. Broke up, I broke down, I'm alone but pretty happily. Found a flat, found some friends. Lost old ones, hope we'll meet again some day, but I'm not counting. Still wonder daily if I'm too skint to buy a cup of coffee, that sucks but somehow not that much.

Detail: Right in time for my birthday had skin problems like I've never gotten before. Went to the doctor. It seems the cure is worse than the illness; the skin on my face feels & looks burnt. But I'm happy it's now. 15 years ago I was anything but laissez-faire about looks. 

I still get afraid at nights and fear everything's dying. Can't tell a right from left without thinking. Don't still know what to do when I grow up. But it's allright. Don't know if we were supposed to feel like this, don't know if we were supposed to be like this. It was the best of times, and it was the worst of times.
      
  

     
       
     

Easter-ish

   
   
   
   
   

   
   
Tämän lähemmäs en varmaan pääsiäiskoristeluita mene. Oksat ja rumankauniit (sekä ihan sairaan kauniit, oi Pinterest, oi oi!) kananmunat ei näy täällä. En vihaa pääsiäistä, ainoastaan suklaamunia, enkä jaksa rämpiä pusikoissa etsien oksia.

Or in other words: This is probably the closest I get on Easter deco. Hate chocolate easter eggs, have no desire to collect any twigs. I don't hate the fest, I just can't get any more out of myself than this regular spring thing. 
 
    

Counting The Days You Come Again

             

           

            

             

                

               

        
           

Pääsiäinen tuntuu tänä vuonna joulun jatko-osalta - olen ollut perheen kanssa, tavannut sukulaisia, syönyt, syönyt, syönyt ja juonut, vaihtanut lahjoja ja muutaman päivän saan nauttia herkkujen yltäkylläisyydestä. 

Or in other words: Easter this year was a like sequel to Christmas - eating, seeing family & relations, eating, eating & drinking, exchanging gifts and now I have leftovers too. The exchange of gifts comes from a lots of birthdays in our faminly in the spring.  
     
       

Mark Easterbrook Was Here

                

           

             

                 

             

                   

          

                              

Ja lähetti parhaita terveisiä pyhiksi. 

Or in other words: And she sent his very best for the holidays!

          

         

Something's Gotta Give

                        

              

             

               

             

       

           

           

Olen polttanut kynttilöitä kolme kuukautta, mutta kun nekin olivat lopussa, ostin tulppaaneita lämpimän korallin sävyisenä.

Or in other words: Nearly all the candles are burnt. Putting my hopes on bright, warm colours. It's either that or fish sticks. 
            
      

Listen Here, This Is Not An Altar To Anything

     

Sain ystävänpäivä- ja nimipäivälahjaksi kimpun neilikoita. Kimpusta riitti melkein jokaiseen huoneeseen - no, ei ihan, täällä on huoneita niin monta ( ihan liikaa, ihan oikeasti ). Auringonvalo tallentui digipokkariin huonosti.

- Yritän koko ajan muistaa, että rakennan asetelmaa enkä alttaria. En onneksi ole suitsuketyyppi.

Or in other words: For Valentine's I got flowers enough for nearly every room. Instead of one big arrangement I divided them for smaller vases.
 
Trying to keep in mind I'm constructing still life and not an altar. It's hard you know, though!

Oh Virginia

 

En koskaan uskonut kirjoittavani ullakkokamarista. ( Haaveilin toki. ) Mutta tässä on pöytäni, huoneeni, jonka jaan ja ikkuna, josta katson lumista maisemaa.

Or in other words: Why is raven like a writing desk? Where did all these things come? This is one corner I never really decorated. Objects just kept piling up and made their way. The horsey, the books & the postcards, the vases of flowers & random pieces of accessories & photographs came all together in here when nowhere else had the room. This is my room; our bedroom at the attic. This my desk. Every girl needs a one. Mine is old kitchen table from my grandparents & painted glossy white by me. 

Puutarhapeli

Teen tuttavuutta puutarhan kanssa. Olen kitkenyt rikkaruohoja, olen istuttanut yrttejä. Olen saanut kukkia ja taimia. Yritän kiertää kaikin tavoin sitä, etten ole ulkoilmaihminen. En osaa kesällä oleskella ulkona, en tosiaan halua kävellä paljain jaloin enkä ole koskaan jaksanut hankkia rusketusta. Mutta haaveilin puutarhasta, jossa omenapuiden katveessa olisi sopiva varjoisa nurkkaus, jossa voisi viettää päivää kirjan ja jääteelasillisen kanssa. 

Vanhan kerrostaloasuntoni parvekkeelta selviytyi yksi tuoli ja pieni pöytä sekä joukko puisia ralleja. Vapaapäivänäni pesin ja pyyhin ne ja sijoitin ne omenapuiden alle. 

Inspiraationani oli kuva puutarhasta, jonka näin Tiger Hellströmin blogissa aikaisemmin.

Kuva Pedro E.Guerrero via Hello! Tiger.

Or in other words: I washed & wiped the old wooden decks & the small table and a chair I had on the balcony of my old city flat. I'm unsure if I'm really the type to spend her time outside, but under the apple trees there now is a nook to put one's book with a glass of ice tea.

My inspiration deriving from a garden posted by Tiger Hellström in Hello! Tiger I saw awhile ago. With the beautiul & warm weather of today, of course.

Parasta Pitkään Aikaan

On lohdullista tietää, etteivät puut ole kukassaan vain Keski-Euroopassa. Pyöräillessäni kesän kynnyksellä Helsingissä voi hetkeksi uppoutua kuvitelmaan, että tämä hetki, nyt, on parasta pitkään aikaan.

Or in other words: Blooming can also happen here. 

Awards As Orchids

Palkitsin itseäni odotuksia paremmasta tentista kukalla.

Tänään käytin myös ensimmäistä kertaa kevättakkiani. Kalliossa näkyi viime sunnuntai-iltapäivänä niin paljon hyvännäköisiä trenssejä, että minua hävetti pienessä villakangastakissanikin. Tänään kaupungilla näkyi kivoja kevättakkeja ja hohtavan uusia tennareita lisää. Kevättakeissa on ihania sävyjä, murrettuja vaaleita harmaita ja vihreitä, ja tossuissa paljon valkoista. Tunsin tyypin, jolle valkoiset tossut olivat Se Juttu. En koskaan tajunnut, oliko kyse estetiikasta tai jostain syvemmästä. En kysynyt, harmi. Tykkään, vaikka omat takkini ovat kaikki mustia & tennarini värillisiä tai mustia. Mutta jos matkalla tulee halvat - ja sopivat: oon tennarinumeroissani hankala 34! - eteen, en panisi pahakseni!

Ps. Kävimme ostamassa maalia! Oon rautakaupoissa aika uuno.

Or in other words: I was at exam this morning. Went surprisingly well, so I awarded myself with a small orchid.