And What I Really Got

   
     
     
     
   
   

    

      

Osana tätä leikkiaikuisen elämääni rakastan saada ja antaa lahjoja. Lahjoista nauttiminen voi olla jokapäiväistä, listojen tekemistä, arkiesineiden käyttämistä, taiteen ihastelua - ja se ihana, kamala lahjapöydän perinne. Aina muutama päivä lahjojen lahjojen antamisen tai saamisen tienoilla ne lahjat kootaan yhteen ja niiden ympärillä huokailen, ihastelen ja ällistelen, kiitollisuuttani siitä että saan antaa ja ottaa vastaan, ja että joo, maailmassa tehdään kauniita, kivoja esineitä.

Viikon alussa vielä muutama synttärilahja nökötti sängyllä juhlien jälkeen. Ystävät, jotka toivat bileisiin vaahtokarkkeja, olivat tajunneet ihan oikein lempivärini, P.G. Wodehousen Jeeves & Wooster Omnibus kertoi vastauksen ihan kaikkeen. Sitä on pakko lukea ääneen, ja aksentilla. 

Maailman kauneimmassa rasiassa oli pieni käärö, kaksi lippua, joilla me karataan sirkukseen. Ihanalta koulukavereilta sain Hayn puuterivaaleanpunaisen vihon, johon voin kirjoittaa dada-runoja ja automaatiokirjoituksella, washiteippiä sekä pillejä, jotka tökkäsin heti mansikka-avokadosmoothieen, jonka sävyyn raidat sopivat ihan täydellisesti. Toinen toi Lontoon -tuliaisena pienen uniikin taidekirjan. Paras ystäväni, joka tietää lempikauppani nimen ja makuni paremmin kuin minä itse, antoi jotain mitä olen hypistellyt koko talven: täydellisen istuvat nahkakäsineet. Kolmannen yliopistoystävän paketissa oli mitä ihanin heijastava rintakoru. 

Hattu unohtui kuvaan muuten vain. Lisäksi sain ruokalahjoja, jotka on jo syöty! 

Or in other words: In my lame, pseudo-adult life where I pretend to pay my bills but go to sleep very late, I still love presents, to give & to get. I got such pretty presents last weekend I couldn't resist when couple of them hung out on the bed. & I gathered all of them to this embarrassing group photo. As you can see, I got marshmellows(!), Jeeves & Wooster Omnibus, tickets to the circus, a Hay notebook in dusty pink, small unique art book, straws, leather glowes and pretty neat brooch, I have the best friends girl could wish for! And something else, too, but that's already eaten.

Thank you, I'm sure I'm not worthy! 

      

     

Put The Book Back On The Shelf

           

Kodeissa parasta ovat kirjahyllyt. Kirjat paitsi näyttävät hyvältä, kertovat muita kivoja viestejä. Olen se tyyppi, joka kutsuilla vaivihkaa kallistaa päätään kirjahyllyn edessä. Tai ainakin haluaisi. (Olen myös se tyyppi, joka ottaa kirjan hyllystä ja lukee, jos kutsuilla on tylsää. )

Kesti melkein vuoden, ennen kuin sain omani tänne. Oikean kirjahyllyn valinta oli tuskallisen herkullista. Ja laskin kustannuksia - suuressa, mutta tilapäisessä talossa halusimme päästä halvimmalla.

Lopulta maalasin pääsiäisenä vanhat hyllylevyni valkoiseksi kellarista löytyneellä maalipurkilla ja haimme Ikeasta toiseksi edullisimmat hyllykannakkeet (annoin ehtoni ja menin katselemaan viherkasveja ja kukkaruukkuja - minulle on aivan sama, kunhan ovat valkoiset). Hyllyt kiinnitettiin muutamaan matalaan riviin pitkälle tyhjälle seinälle. Symmetria vs. epäsymmetria vs. portaittain asettelu -keskustelu päättyi väliaikaan.

Hetki ennen tavaroiden asettelua paikalleen oli hieno. Samoin ensimmäisten lehtipinojen siirtäminen lattialta hyllyyn. Kuului symbolinen korkinpoksahdus (oikeasti huokasin vain).
 
Kun on valmis, voiko lähteä?

             

       

Or in other words: I love books, inside and out. So there was something a bit special when after living 10 months with random stacks and rows on the floors I got mine on the shelf. 

The shelves were deeply meditated, often discussed and finally old Ikea ones painted glossy white on Easter holiday & put on with new (second cheapest) Ikea racks. Hanged on a couple of low and long rows on a lonely white wall, the debate between symmetry versus asymmetry versus ascending order was left open (in other words: I gave up & lost the argument). 

Is it now time to move on - I really don't know.

            

              

Paper Magic

            
              

            
             
         

Sain lumoavan kirjan. Teoksessa Pattern Magic 2 ajatellaan kaavoitusta aivan uudella tavalla. Kangas on kuin origami - kaavaa taitellaan, avataan ja suljetaan vähän samaan tapaan. Rakastan melkein jokaista ohjetta, joita voi soveltaa loputtomasti. Katoava huivi ja haitarilaskoksinen hiha esimerkiksi ovat huikeita.

Or in other words: This is not your ordinary sewing circle. Love the pattern book Pattern Magic 2 - so very intriguing ideas with so pretty minimal easthetics. Wish for the holidays to have time to make something here. 

   

  

With Small Tokens

 
  
  
 

Divarista etsin sinä päivänä oikeastaan pientä kivaa viemistä serkun uudelle vauvalle, mutta vahingossa ostin myös mielettömän kauniin kappaleen Nikolai Gogolin romaania Taras Bulbaa. Aurinkolasit ostin jo joulunaikaan Kokkolasta second hand liikkeestä.

Or in other words: That day I was looking for a small book for my cousin's newborn baby girl. I fell for this old copy of Nikolai Gogol's Taras Bulba. The charming covers make the book a perfect everyday object. 

The sunglasses are an amusing find from months back at a second hand shop in Kokkola. 

    

       

Oh Virginia

 

En koskaan uskonut kirjoittavani ullakkokamarista. ( Haaveilin toki. ) Mutta tässä on pöytäni, huoneeni, jonka jaan ja ikkuna, josta katson lumista maisemaa.

Or in other words: Why is raven like a writing desk? Where did all these things come? This is one corner I never really decorated. Objects just kept piling up and made their way. The horsey, the books & the postcards, the vases of flowers & random pieces of accessories & photographs came all together in here when nowhere else had the room. This is my room; our bedroom at the attic. This my desk. Every girl needs a one. Mine is old kitchen table from my grandparents & painted glossy white by me. 

Geschichte des Kostüms

 
 
 

Joululahja numero 14 oli Geschichte des Kostüms. En osaa lainkaan saksaa, paitsi nykyisin sanoa Enzschuldigung (mutten tavata sitä). Onneksi tunnen tarinan. Kuvitus ja kannet ovat viehättävät. Numero 15 oli hopeaketju Oili. Oili oli alun perinkin melko pieni, mutta ystävällisesti siitä napsaistiin muutama ylimääräinen rengas jotta tuli varmistetuksi, että se pysyy ranteessa. Äitini sanoo, ettei minulla ole ruista ranteissa. Eipä juuri.  

Or in other words: Christmas present number 14 was the Geschichte des Kostüms. I don't know German, but lucky me I already know the story. The cover and pictures are endearing. Gift number 15 was a silver chain made to measure.

The Dangers Of Reading

   

             
                 
             
               
               

Hyvän kirjan lukemisen vaaroja on että saattaa ajaa bussilla pysäkkinsä ohitse. Olen ottanut tavakseni taas kantaa kevyttä pokkaria laukussani metro- ja bussimatkojen viihdykkeeksi.

Or in other words: The danger of reading a good book is that one may miss one's buss stop.  

Nukkumista Kirjastossa II / Sleep At Library II

 Kuva Ikea Family Live.

Ooh, tämä kuvan makuuhuone vie jalat altani! Miten h i e n o kirjahylly, ihan ylös asti! Ylös asti ulottuvat, isot ikkunat ja lautalattiat ovat paras mahdollinen seura isolle kirjakokoelmalle.  

Or in other words: What a stunner bookshelf! All the way up, filled with books, just the way I like it! And the wood plank floor with huge windows are the best companions. 

Dine With The G(r)eeks

 Muuton myötä työmatkani tuplaantui. Uusi työmatkani tarkoittaa istumista metrossa joka päivä yli puoli tuntia; ja kun mp3-soittimeni on edelleen hukassa, luen kirjaa.

   - Kirjoissa on kaksi koulukuntaa. Paras ystäväni, hardcore-lukija ja entinen latinisti, kannattaa kovakantisten koulukuntaa. Hänelle (ja muutamalla muulle) kirja on Objekti, esine, jolla on arvoa sinänsä ja joka kestää eliniän. Hänelle (heille) on pyhäinhäväistys tehdä muun muassa seuraavaa: taittaa kirjan sivuja, tehdä muistiinpanoja marginaaliin, alleviivata parhaita kohtia, taitaa selkämyksiä. Entinen latinisti suhtautuu kirjoihin vakavasti (jo ammattinsa puolesta): entinen latinisti ei esimerkiksi voi kuvitella katsovansa televisiota tai kuuntelevansa musiikkia lukiessa. Hänen kaltaisilleen kovakantinen kirja on ainoa Oikea kirja: pokkarit ovat sekundaarisia ja epäilyttäviä.

   - Vaikka ymmärrän katsantokannan, oma suhteeni lukemiseen ja kirjoihin on paljon pragmaattisempi. Minäkin arvostan kirjaa esineenä; hirveä taitto tai elokuvakannet tekevät esimerkiksi lukukokemuksesta aika lailla sietämätöntä. Mutta minulle kirjan sisältä on ensisijaista: siekailematta taitan kirjan selkämyksen, jotta näen sivut kunnolla, teen alleviivauksia omiin kappaleisiini (hennolla lyijykynällä ja viivottimen kanssa!) ja jos oivallan jotain ainutlaatuista lukiessani, kirjoitan sen ylös marginaaliin pienellä ja siistillä käsialalla, sillä haluan muistaa oivalluksen ja palata siihen joskus; se on viesti itselleni aikojen päähän. Tai toiselle; muuan ystäväni luki isoisältään perimäänsä kirjaa ja luki marginaalista tämän muistiinpanoja 70-luvulta - liikuttuneena.

   - Olen huono kirjojen keräilijä. Minulle kirjan sisältö on tärkein, siksi painokset ovat oikeastaan yhdentekeviä (halvin painos divareissa kelpaa, kirotut harvinaisuudet, jotka maksavat enemmän). Ja suosin pokkareita usein, sillä niitä on kevyempi kantaa mukanaan metroon ja puistoon, pitää käsissään sängyssä ja jos kirjan haluaa heittää käsistään (esimerkiksi huonon käännöksen, väärien mielipiteiden, köykäisen naiskuvan etc. takia), se ei aiheuta lommoja puulattiaan tai surmaa läheisiä (korkeintaan mustelmia). Luen mielelläni kaikkialla: television edessä, julkisissa kulkuvälineissä, puistossa, kahvipöydässä, jakkaralla kesken pakkaamista tai musiikin pauhatessa (enkä kuule enkä näe, unohdan ruoanlaiton, ajankulumisen ja tapaamiset; pakkaamisessa tämä oli todella aargh välillä). 

Viimeiset viikot kassissani on ollut Jeffrey Eugenidesin Middlesex, joka minun on pitänyt lukea iäisyys eli viimeiset kolme vuotta. Metrossa taitoin paniikissa sivun, nyt kirjanmerkkinä on yliopiston kopiokortti. Proosallista, mutta romaanista tulee uskomaton kreikkalaisen ruoan nälkä (sen-sijaan-että-tekisi-mieli-lukea-Ilias -huokaus). Ensiapuun olen syönyt tzatzikia ja halloumia kaikissa muodoissaan; monimutkaisemmat souvlakit ja moussaka saavat odottaa lomaan.

Or in other words: Reading Middlesex by Jeffrey Eugenides makes me prosaically graving for Greek food. Halloumi & tzatziki are my first aid.

Vintage Handbags

Kirja Vintage Handbags, Marnie Fogg, Carlton Books 2009.

Vielä yksi syntymäpäivälahja. Tämän oli tarkoitus tulla kai jo jouluksi, mutta emme nähneet veljeni kanssa jouluna - hän oli täällä ja minä muualla. Olin aika iloinen, että hän muisti minua kuitenkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiitos!

Kaikki kuvat kirjasta Vintage Handbags, Marnie Fogg, Carlton Books 2009.

Or in other words: Vintage Handbags by Marnie Fogg was late birthaday present and even later Christmas gift. Pretty, pretty book. Thank you!

Murder Is Easy!

Trés cool kansi & cool nimi!

Luin Agatha Christien dekkareita ensimmäistä kertaa ystäväni mökillä joskus kymmenvuotiaana. Ne kirjat olivat oikeasti vanhoja, ja muistan vieläkin And Then There Were Nonen vanhan, rasistisen käännösnimen Kymmenen pientä neekeripoikaa. Silloin tällöin vanhoihin suosikkeihin pitää palata. Ihanaa, että niistä otetaa nykyään näköispainoksia retrokansin.

Or in other words: And There Were None was the creepiest book I had ever read when I was ten. I feasted with Agatha Christie's detective stories - and I still do occasionally. Nothing like a good proper English detective story.

Äiti & Minä

Äitini ja minä olemme eri ikäpolvea. Esimerkiksi siis, kun molemmilla on vapaa perjantai, ja sovimme menevämme yhdessä kaupungille ostoksille. Erilaisuus näkyy heti tapaamispaikasta sovittaessa. Stocka on kuulemma kylän kallein kauppa, ja minä kuulemma kulutan aivan liikaa tuloihini nähden. Mutta, äiti, sanon, siellä on Habitat! Habi mikä. Minä saavun kellon alle puoli tuntia myöhässä. Äiti on odottanut jo neljäkymmentä minuuttia katsellen näyteikkunoita ja kukkaosastoa.

Gaudetessa hän menee aivan harmaaksi ja painuu mitään sanomatta ulos. Kuulemma haisee pahalta. Tuoksukynttilät, vaikka kuinka hienot, eivät ehkä ole hyvä äitienpäivälahja. Sushia äiti ei suostu syömään, pizza- ja kebabpaikat ovat minulle liikaa, joten ehdotan Toria tai Bali Haita. En tiedä enää missä olen! Mitä minä teen täällä! äiti huutaa eksistentialisesti, vaikka ollaan Punavuoren päässä Iso-Robaa ja menossa Vintage Babuskan kautta Bali Haihin lounaalle. Yritä siinä sitten elää hetkessä ja nauttia elämästä, kun toinen miettii vain tekemättömiä töitä.

Ruokaa odottaessaan äiti leppyy vähän. Ja viimein hihkuu jopa, kun keksii, minne hän haluaa mennä: Fidalle! Tämä meillä on yhteistä: katsomme vanhoja vaatteita ja huonekaluja hartaina yhdessä.

Sitten takaisin siihen, mikä meissä on erilaista: säästän veljentyttären lahjassa ja tuhlaan säästyneet ostamalla parin Vagabondin mustia korkokenkiä.



Or in other words: Our concept of having a fun day off bears little resemblance. The age gap sometimes really shows between me & my mum. I bet she would rather have been home sewing when I dragged her through Helsinki's boutiques & cafes. & I bet she wouldn't have put her savings on new pair of shoes.

Tofu!

Sain hyödyllisen, kauniin, kovakantisen lahjan. Tofukeittokirja on Marianne Kiskolan & Sanna Miettusen pelkistä tofuresepteistä koostuva keittokirja - mahtavaa! Tofu on lemppariruoka-aineeni (ainakin heti juustojen & salmiakin jälkeen). Ja kirja on pieni, kaunis, sen kuvat on ottanut Pia Ingberg ja se on painettu paksulle mattapaperille (myös hyvin tärkeää).

Tofua on vähän kaikenlaista liikkeellä, joten on ihan hyödyllistä tietää, minkä valmistajan tofua resepteissä on käytetty. Kiskola & Miettunen ovat käyttäneet Aito Tofu -tuoteperhettä.

Kirjassa on kaikkea alkaen sormisyötävistä ja leivistä piirakoihin, salaatteihin, pääruokiin, kastikkeisiin ja jälkiruokiin. Jopa muutama liha- ja kalaohje on mahtunut mukaan, vaikka on epätodennäköistä, että minulla tulee niille käyttöä.

Alkuperäiset kuvat kirjasta Tofukeittokirja. Marianne Kiskola, Sanna Miettunen. Kuvat Pia Ingberg. Tammi 2005.

Reseptit vaikuttavat oikeasti hyödyllisiltä ja maukkailta. Aion kokeilla ainakin R. Charlesin tofuaamiaisleipäsiä, pinaatti-tofulasagnea ja kesällä grillataan ehdottomasti tofu-satayvartaita! Poikkikselle saatan kokkailla sitruunanaista tofu-lohiwokkia. Paras osuus on kuitenkin lopussa: jälkiruoissa ja leivonnassakin voi käyttää tofua! Vihdoinkin saan taas maistaa basilikasorbettia (jäin kaipaamaan sitä Ateneuminkujan pientä italialaisen jäätelön gelateriaa). Browniet, jäädykkeet & kakut näyttivät uskomattoman hyviltä kuvissa.

Harmi, että kaupat ovat tänään kiinni!

Or in other words: I got a new cook book "Tofu" by Marianne Kiskola & Sanna Miettunen, pictures by Pia Ingberg. Sole cook book on tofu! Yay! Looks delicious!