Ostin uuden paidan ja samalla uuden värin vaatekaappiini. Oranssi pallokuosinen kauluspaita Topshopilta on täyttä sirkusta. Niin absurdia, että sen on pakko olla hyvä ajatus. Kuvittelen, että etenkin mustat kuproshortsit ja musta nahkatakki jotenkin taittaisivat sekoiluviboja hyvällä tavalla. Kauluspaitojen pukemisessa on parasta ovat muuten juuri kaulukset - neulepaidan kanssa kuviota ja väriä näkyy vain vähän. On hauskaa ja jännää, kun mustan paidan alta näkyy paidankaulus.
Viime kesänä otin haltuuni sinisen eri sävyjä vaaleansinisestä farkunsiniseen. Rakastan kokomustaa, mustaa, mustaa ja valkoista, mutta varovasti opettelen käyttämään ja rakastamaan muitakin värejä vaatteissa. Vaaleanpunaisia mekkoja on kuulemma jo liikaakin (en tiedä, onko mahdollista, aina on tilaa vielä yhdelle). Sinapinkeltaisessa olen heilunut jo muutaman vuoden. Beigeä kokeilin talvella varovasti alennusneuleessa.
Or in other words: This circus blouse from Topshop is a new piece & new colour. I've never ever worn orange before. Plan testing shyly with black cupro shorts and black leather jacket. And if I get cold feet, best put a black pullover on top of it.
Last summer I took over blue hues, light blue, aquamarine & denim. Have a collection of pink dresses. Beige was tested with a silk-kashmir knit from a sale over winter. I'm a black on black and occasionally black and white minimalist on core, with a preppy edge. But one gotta try & do new stuff.
PS. Thought the Dutch were crazy. But apparently so am I.
Ja sitten jotain aivan muuta: olin ystävän seurana kaupassa ja suosittelun jälkeen ostin (halvat) poikaystäväfarkut, enkä mitä tahansa boyfriendejä, vaan jotenkin aivan mahdottoman isot ja keskisiniset, pehmeät ja ruttuiset kulahtaneet farkut. Ne olivat isot, sillä pienet koot olivat loppu, tai päätetty ettei niitä kannata kääpiöiden päälle yrittääkään. Päädyin luultavasti ostopäätökseen siksi ettei minulla ole ollut pitkään aikaan yhtä hauskaa sovittaessani housuja. Housujen sovittaminen on niin lähellä itsemurhaa kuin ilman lääkkeitä ja viinaa voi olla.
Sen hetkisten vaatteiden kanssa asu oli enemmän kuin vähän Chaplinin Kulkuri - tasapainotan yleensä kauluspaitaa, väljää neuletta, bleiseriä ja maihareita vekkihameella. Ajattelin että nämä ovat eniten äitihousut, jotka olen koskaan omistanut (siis housut, joissa tunnen itseni pukeutuneeksi äidikseni, mutta ehkä myös jonkun muun äidiksi, ainakin lahkeisiin voisi piilottaa muutaman koiranpennun). Nauratti. Sitten vakavoiduin ja yritin miettiä, miltä äidistäni tuntui 1980-luvulla, mutta nauratti taas. Kuljin äitini housuissa.
Kassalla ystäväni kuuli lauseen "En ole varma sopivatko nämä imagooni", mutta se kuuli vain väärin.
En ole kumminkaan vielä keksinyt neulepaitaa lukuunottamatta minkä kanssa roikkuvat, väljät ja nilkoista rullatut farkut voisi pukea. Mutta nämä farkut ovat kuulemma mukavimmat ikinä. En ole päättänyt vielä, jäävätkö farkut kotiini. En tiedä, kehtaanko niitä pitää edes pyykkipäivinä. Nämä ovat mukavat, se on tavallaan totta. Toisaalta, niin ovat myös pyjamanhousut, legginsit ja yhdet ihanat väljät viskoosiset printtihousut, jotka hankin Topshopista pari vuotta sitten.
Onneksi universumi tiputti juuri tämän kuvan Pinterestissä vastaan. Asukokonaisuus olisi täysin toteutettavissa, farkut ovat täsmälleen samanlaiset ja musta mohairneuleeni on talven 2012-13 rakastetuimpia vaatteita. Nudenvärisiä korkokenkiä en valitsisi - pilaisiko se kaiken? enkä käytä massiivisesti koruja, koska less is more ja kevyempää sitä paitsi eivätkä korot ole tuntuneet omilta pitkään aikaan.
Jopa kuvan rajaus on samalainen off with their heads! -tyyppinen, joista tykkään. Toteutan ja kuvaan oman versioni lähitulevaisuudessa, eli ehkä en koskaan.
Or in other words: I bought jeans my mum would likely wear. This picture is the image they look in my fantasies, really it comes from Pinterest. The debate is on!
Uhallakin, että sokeriyliannostus uhkaa välipäivinä. Sain syötävän suloisen ja sokerisen lahjan ystävältä - ranteeseen kiinnitettävän neulatyynyn!
Or in other words: I defy the sugar overdose of the holidays and present gift from my friend: the pin cushion that's good enough to eat.
