I'm Medicated, How Are You?

   
     
     
   
   
   

Nämä ajat ovat varmaan ihmisen parasta aikaa, ja pahinta aikaa. En koskaan osannut kuvitella tätä päivää: tässä kuva siitä. Otin sarjan omakuvia kuolevien tulppaanien ja kukkivan magnolianoksan kanssa 30-vuotispäivänäni. Juhlat ystävien kanssa ovat takana viikko sitten, tänään olin perhebrunssilla. 

Yksityiskohta: Viime joulun aikaan ihoni meni kummalliseksi. Lääke iho-ongelmiini on pahempi kuin itse vaiva; kaikki huomio menee siihen, että kasvojen iho on tulessa, lähtee irti ja kaikkea sitä ei saa meikillä piiloon. 15 vuotta sitten olisin mennyt palasiksi, toistaiseksi tämä menee tässä. 

Öisin valvon, mutta olen löytänyt täydellisen mustan, istuvan bleiserin ja takaisin opiskelemaan ainetta, jota olen aina rakastanut; en tiedä, mikä minusta tulee aikuisena. Asun yksin minikodissani, sotken oikean ja vasemman joskus keskenään ja sotken valkoisia paitoja, mutta ostin sen magnolianoksan itselleni, jotta heräisin johonkin kivaan. 
   
    
Or in other words: Never could picture myself this way, turning 30. Here's the picture. Feels content, not there yet, but getting somewhere; I found a few years ago back to a field to of study I love. Broke up, I broke down, I'm alone but pretty happily. Found a flat, found some friends. Lost old ones, hope we'll meet again some day, but I'm not counting. Still wonder daily if I'm too skint to buy a cup of coffee, that sucks but somehow not that much.

Detail: Right in time for my birthday had skin problems like I've never gotten before. Went to the doctor. It seems the cure is worse than the illness; the skin on my face feels & looks burnt. But I'm happy it's now. 15 years ago I was anything but laissez-faire about looks. 

I still get afraid at nights and fear everything's dying. Can't tell a right from left without thinking. Don't still know what to do when I grow up. But it's allright. Don't know if we were supposed to feel like this, don't know if we were supposed to be like this. It was the best of times, and it was the worst of times.
      
  

     
       
     

OK Decay

        

             

               

                

                  

            

            

           

Boheemius on kiva ilmaisu sille, ettei vain välitä, jaksa tai muista. Kukat, jotka poimittiin kesäkuun lopussa, kuihtuivat heinäkuun puolessavälissä, ja varisivat kunnes jäivät vain siihen. Vesi maljakoista haihtuu hiljakseen, jossain vaiheessa terälehtien tippumisesta syntyvä ääni hätkähdytti keskellä yötä. 

Mutta ehkä nyt voi katsoa, kiinnittää huomiota ja tarkastella lopputulosta. Ei niin kuin tutkija tai analysoija, vaan niin kuin joku, joka herää tai havahtuu toisesta toiminnasta ja katsoo ja näkee. Että pitäisikö 

  siivota, 
    ostaa tuoreita kukkia, 
      tehdä jotain? 

           
Or in other words: Bohemian is such a nice word for sloppy or paining lazy. 
       
  
       

Suddenly Gold

            

                

                 

                      

             

               

          

             
            
Äkisti keväällä kaikki oli täynnä eikä aikaa ollut kirjoittaa riviäkään.  
   
Or in other words: Suddenly last spring life, home, everything crammed.

      

         

      

Jaguars Need You, Larry Or Is That A Pigeon On The Pipes

         

            

             

           

           

             

     
        
Jatkan itsetuhoa vielä muutamalla kuvalla keskeneräisestä, sotkuisesta crack-luolasta, jossa asun ja josta on hitaasti, vähän kerrallaan, kuin piano viidennestä kerroksesta, ihan varkain pienin hetkin rakentumassa koti. Elämä on kiertokulkua: tänään tässä ja illalla muualla, lähinnä koska pienessä kuutiossa vaihtoehtoja olla on vain niin monta. Otin kuvat päivällä, ja jo nyt huonekalut ovat siirtyneet toisiin paikkoihin.

Or in other words: I continue the self humilation project with more pictures from the unfinished, chaotic and straight damn messy apartment I live in. Slowly, with silent moments and giant roaring leaps (thumps!) it continues its metamorphosis into a home. Today here, in the evening some place else: its moves are much like a circle, in most ways just because there's only so many options in a small room. Took the snaps today. Now in the evening the pieces have moved again.