Colours Of Spring, Like Black

   
     
       
       

     
       
Värit ovat niin kivoja ja hienoja, ja aina välillä vedän jonkin muun värisen vaatteen päälleni, ja uhoan että hei, tämä mekko ei ole musta. Toisinaan se on hieno, super, makea ja cool juttu, ja sitten aina välillä se ystäväni laitoin sen saman mekon kuin aina ennenkin onkin yllättäen ihan täsmälleen samankaltainen kuin se ei musta mekkoni ja näytämme koko illan morsiusneidoilta. Sometimes you win some, ja sitten aina välillä revin hiuksiani epätoivossa, koska minulla ei ole tarpeeksi mustia mekkoja kaapissani!


Or in other words: Sometimes you win some, sometimes you wear something other than black. On Saturday at my niece's 5th birthday Topshop mid-length dusty pink chiffon dress was a hit, the column dress was just made for sitting on the floor & cutting paper dolls. At a club opening other night, my friend's 'oh the same old usual dress as always' was almost exactly like the Topshop cobalt blue lace dress I had on. & we looked like bridesmaids. I like Topshop. Oh, I don't know, maybe I don't have enough black dresses yet. With pockets, that is, anyway.


     

I Thought That My Life Would Suddenly Improve If I Got A New Leather Jacket

 
 
   
   

Stolen from Séamus Gallagher.

 
   
Ajattelin, että ostettuani uuden nahkatakin elämänlaatuni paranisi 100%. Olin niin oikeassa.

     
Or in other words: Got myself a new leather jacket. Life improved 100 %. 

    

So True

 
 

The Invisible Woman kirjoittaa Guardianin verkkosivuilla bleisereiden kaikkivoipaisuudesta, ja on niin oikeassa. Bleiseri sopii kaikkiin asuihin ja tekee niistä vakuuttavampia välittömästi. Tajusin sen hankittuani vihdoin mustan, yksinkertaisen ja istuvan bleiserin Tokiosta pari vuotta sitten. Testasin mustan bleiserin kykyä tehdä kaikista asuista uskottavampia kerran heittämällä jakun pyjaman ja villasukkien päälle. Olisin voinut mennä palaveriin, pankkiin tai vetämään koulutuspäiviä niiltä jaloilta. Anekdootin kannalta on tylsempää että vein vain roskat. Jil Sanderin Uniqlolle suunnittelema bleiseri on lempivaatteeni.

Or in other words: A Jil Sander for Uniqlo black simple blazer couple years ago is the best damn thing I've bought in years. Wear it everywhere, taking out the trash on top of a pyjamas to every presentations or lecture. The Invisible Woman on Guardian is so true. 

  

    

I'm Medicated, How Are You?

   
     
     
   
   
   

Nämä ajat ovat varmaan ihmisen parasta aikaa, ja pahinta aikaa. En koskaan osannut kuvitella tätä päivää: tässä kuva siitä. Otin sarjan omakuvia kuolevien tulppaanien ja kukkivan magnolianoksan kanssa 30-vuotispäivänäni. Juhlat ystävien kanssa ovat takana viikko sitten, tänään olin perhebrunssilla. 

Yksityiskohta: Viime joulun aikaan ihoni meni kummalliseksi. Lääke iho-ongelmiini on pahempi kuin itse vaiva; kaikki huomio menee siihen, että kasvojen iho on tulessa, lähtee irti ja kaikkea sitä ei saa meikillä piiloon. 15 vuotta sitten olisin mennyt palasiksi, toistaiseksi tämä menee tässä. 

Öisin valvon, mutta olen löytänyt täydellisen mustan, istuvan bleiserin ja takaisin opiskelemaan ainetta, jota olen aina rakastanut; en tiedä, mikä minusta tulee aikuisena. Asun yksin minikodissani, sotken oikean ja vasemman joskus keskenään ja sotken valkoisia paitoja, mutta ostin sen magnolianoksan itselleni, jotta heräisin johonkin kivaan. 
   
    
Or in other words: Never could picture myself this way, turning 30. Here's the picture. Feels content, not there yet, but getting somewhere; I found a few years ago back to a field to of study I love. Broke up, I broke down, I'm alone but pretty happily. Found a flat, found some friends. Lost old ones, hope we'll meet again some day, but I'm not counting. Still wonder daily if I'm too skint to buy a cup of coffee, that sucks but somehow not that much.

Detail: Right in time for my birthday had skin problems like I've never gotten before. Went to the doctor. It seems the cure is worse than the illness; the skin on my face feels & looks burnt. But I'm happy it's now. 15 years ago I was anything but laissez-faire about looks. 

I still get afraid at nights and fear everything's dying. Can't tell a right from left without thinking. Don't still know what to do when I grow up. But it's allright. Don't know if we were supposed to feel like this, don't know if we were supposed to be like this. It was the best of times, and it was the worst of times.
      
  

     
       
     

Easter-ish

   
   
   
   
   

   
   
Tämän lähemmäs en varmaan pääsiäiskoristeluita mene. Oksat ja rumankauniit (sekä ihan sairaan kauniit, oi Pinterest, oi oi!) kananmunat ei näy täällä. En vihaa pääsiäistä, ainoastaan suklaamunia, enkä jaksa rämpiä pusikoissa etsien oksia.

Or in other words: This is probably the closest I get on Easter deco. Hate chocolate easter eggs, have no desire to collect any twigs. I don't hate the fest, I just can't get any more out of myself than this regular spring thing. 
 
    

Art Deco Blah Blah (But Love Finnish Contemp Photograph)

   

    

     

     

     

       

 
   
Tykkään nykytaiteesta ja pienistä gallerioista, en osaa odottaa mitään tiettyä ennakkoon. Anni Leppälän (s. 1981) valokuvia on Galleria Amassa vielä sunnuntaihin asti. Leppälän Viime vuodet -näyttelyssä oli esillä se järkyttävän kaunis vedos tytöstä punaisessa hiusnauhassa juuri ennen pimeää, mutta myös muita niin kauniita ja herkkiä kuvia, joissa punertavahiuksinen tytönhahmo piirtyy esiin tummaa taustaa vasten. En kestä. Leppälän kuvat ovat niin kauniita ja monitulkintaisia, etten edes mieti vaan nautin, mikä on superharvinaista, koska tykkään analysoida ja nähdä eri käsitteitä, asioita ja tulkintaa.

Ei Amos Andersonin ART DECO ja taiteet, France-Finlande 1905–1935 näyttely huono ollut. Se oli vain rajallinen. Art deco maalaustaiteessa on jäänyt hämäräksi. Se on niin vahva tyyli dekoratiivisessa taiteissa. Ääh, onko Suomessa edes taiteessa art decoa, mitä, näyttelyyn oli saatu esille Venny Soldan-Brofeltin 1920-luvun töitä, Yrjö Ollilaa sekä Nikolai Kaariolta, joka maalasi Turun modernismin liepeillä, muutama pienehkö, yllättävä työ, joissa näky 1920-luvun alun art decon pastelliset värit, antiikin vaikutus sekä Kaarion töissä geometrisuus, joka kohtaa dekoratiivisuuden ja leikittelevän sisällön tumman ja kullan värikontrasteissa. Mutta vertailu ranskalaiseen Maurice Denis'in ei välttämättä tee Juho Rissasen tai Eero Järnefeltin art decoa, sori. Veistostaiteessa art deco on paljon helmpompi nähdä vaikka Wäinö Aaltosen tyylitellyissä yli-ihmisissä tai Janssonin herkissä figuureissa. 

Yllättävästi hienoin osuus oli art decon ja 1920-luvun tanssin yhteenkietoutuma. Piti hätistellä ihan kauemmas niistä. Haluan lisää Isadora Duncania! 

Or in other words: Was art deco really an art form or does it show stylistically on in decorative arts? Baffled. Finnish Art Deco in painting is sure a mystery, Nikolai Kaario was a nice surprize and Venny Soldan-Brofelt's pastels, too. The concept & graphic design of the exhibition the Amos Anderson ART DECO and the Arts, France-Finlande 1905–1935 was a thrill, I'm not sure if the concept should be the main attraction at the show. Enjoyed the part about Art Deco & dance! Want more of Isadora Duncan! 

Anni Leppälä at Ama Gallery was so sweet. Go see, it ends on Sunday.

   

     

     

And What I Really Got

   
     
     
     
   
   

    

      

Osana tätä leikkiaikuisen elämääni rakastan saada ja antaa lahjoja. Lahjoista nauttiminen voi olla jokapäiväistä, listojen tekemistä, arkiesineiden käyttämistä, taiteen ihastelua - ja se ihana, kamala lahjapöydän perinne. Aina muutama päivä lahjojen lahjojen antamisen tai saamisen tienoilla ne lahjat kootaan yhteen ja niiden ympärillä huokailen, ihastelen ja ällistelen, kiitollisuuttani siitä että saan antaa ja ottaa vastaan, ja että joo, maailmassa tehdään kauniita, kivoja esineitä.

Viikon alussa vielä muutama synttärilahja nökötti sängyllä juhlien jälkeen. Ystävät, jotka toivat bileisiin vaahtokarkkeja, olivat tajunneet ihan oikein lempivärini, P.G. Wodehousen Jeeves & Wooster Omnibus kertoi vastauksen ihan kaikkeen. Sitä on pakko lukea ääneen, ja aksentilla. 

Maailman kauneimmassa rasiassa oli pieni käärö, kaksi lippua, joilla me karataan sirkukseen. Ihanalta koulukavereilta sain Hayn puuterivaaleanpunaisen vihon, johon voin kirjoittaa dada-runoja ja automaatiokirjoituksella, washiteippiä sekä pillejä, jotka tökkäsin heti mansikka-avokadosmoothieen, jonka sävyyn raidat sopivat ihan täydellisesti. Toinen toi Lontoon -tuliaisena pienen uniikin taidekirjan. Paras ystäväni, joka tietää lempikauppani nimen ja makuni paremmin kuin minä itse, antoi jotain mitä olen hypistellyt koko talven: täydellisen istuvat nahkakäsineet. Kolmannen yliopistoystävän paketissa oli mitä ihanin heijastava rintakoru. 

Hattu unohtui kuvaan muuten vain. Lisäksi sain ruokalahjoja, jotka on jo syöty! 

Or in other words: In my lame, pseudo-adult life where I pretend to pay my bills but go to sleep very late, I still love presents, to give & to get. I got such pretty presents last weekend I couldn't resist when couple of them hung out on the bed. & I gathered all of them to this embarrassing group photo. As you can see, I got marshmellows(!), Jeeves & Wooster Omnibus, tickets to the circus, a Hay notebook in dusty pink, small unique art book, straws, leather glowes and pretty neat brooch, I have the best friends girl could wish for! And something else, too, but that's already eaten.

Thank you, I'm sure I'm not worthy! 

      

     

What I Wished For

   
   
     
   
   
 

Pictures for the laptop sleeve by Fabric Paper Glue, the Gentlewoman cover from The Cover Junkie and both Iittala objects from Finnish Design Shop.

      
       
On ihan oikeasti mahdollista, ettei kuvankäsittely ole vain minun juttuni. Se selittäisi, miksi kaikki kollaasini ovat kammottavia. Tein yhden eikä sitä voinut laittaa esille. Laitoin silti.

Mutta, jos minulta kysyttäisiin, mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, voisin ehkä esittää jotain toiveita, joissa olisi läppäripussukka mustavalkoisilla ja kullanvärisillä kolmioilla (1), lehtitilaus, esimerkiksi The Gentlewoman, Deko tai Lula Magazine, Iittalan Vitriini kirkkaalla lasilla (3) tai Iittalan messinkinen Nappula-kynttilänjalka (4). Tai sitten vain kiemurtelisin ja sanoisin, etten tarvitse mitään. Ja se on totta. 
     
   
Or in other words: I was going to present this collage image of my birthday wishes, but it turned out so poor I chose not to. 
   
Ok, I did it anyhow. 
     
     

She's Not Here

     
     
       
         
     
   

   
     
Tänään on toinen päivä siitä kun paras ystäväni muutti Tokioon. Kävin Tokiossa pari vuotta sitten ja muistan melun ja ihmisten lisäksi hiljaisuuden. Hiljaiselta tuntuu myös nyt. 

Or in other words: This is the second day after my best friend moved away to Tokyo. Brought this post card among other things from a trip there couple years ago. Oddest thing is how I remember the silence when all I expected was noise. 
   
    

A Good News Day

   
   
   
Paitsi että Tukholma tulee pikkuhiljaa Helsinkiin, kun sisustuskauppa Granit avaa toukokuussa liikkeen Helsinkiin, muuttaa Punavuori Kallioon, kun Moko Market tekee tiloja Sörnäisiin vanhalle hattutehtaalle(!). Ahh, ihanaa, toiveeni toteutuvat ja sateenkaari syntyy ihan tähän viereen. Kuka laittaisi tänne vielä American Apparelin, Beyond Retron ja Mujin, olisi kaupunki täydellinen.

Ette muuten kuulleet tätä minulta, ette varmasti, koska nämä ovat ihan niin kuin old news. Piti vaan iloita. 
  
Or in other words: Stockholm comes to Helsinki with Granit and Punavuori turns up in Kallio with new a Moko Market store and cafe! Good ones! Now if we also get American Apparel here, please & thank you, a Beyond Retro and a Muji shop city life in Helsinki would be perfect!