Dear Catastrophe Waitress

Ei saa nauraa, minulle kävi pahin mitä kahden kodin välillä voi tapahtua: unohdin yöpymiskassini väärään paikkaan. Toalettilaukku toisessa paikassa ja toisessa järkyttyneesti hakeva itse. Yöpymiskassissa on kaikkein kallisarvoisin maallinen omaisuuteni, se, joka tekee minusta itsen, säilyttää etäisyyden paljauden ja maailman välillä ja rakentaa joka päivä identiteettiä. Epäröin. Voinko mennä ulos ollenkaan. Peruutanko kaiken. Henkisen kasvun huomaa kriisitilanteissa. Joskus ennen olisin mennyt lukkoon ja heittänyt avaimen epätoivon kaivoon, kun minulla ei ollut edes kampaa. 


Kaivan kaapit, hyllynperukat ja kaavin kokoon sen mitä löytyy. Todellinen pelastuksen kiljahdus on viimein Diorin meikkipaletti. Diorilla on joskus 90-luvulla ymmärretty oleellinen: ruskea luomiväri, neutraali vaalea, pieni vaalea puuteripala. Jostain toisesta vanhasta poskille punaa ja loppunut meikkivoidepullo, jonka auki leikkaamalla saa vielä yhden kerran anteeksi. Siveltimien tilalla sormenpäät. Hiukset laitettiin viisipiikkisellä ja lakalla. 

Sotkuiseen ja vastaheränneeseen lookiin sopii iso valkoinen teepaita, musta rento hame ja lyhyt nahkatakki sekä legginssit ja ballerinat paljaissa jaloissa. Hauskat korvikset ja vanha musta rouvalaukku vähän viimeistellympään fiilikseen.

Or in other words: Don't laugh 'cause I nearly cried. I forgot my sleepoverbag in some place else in this in-between life of ours. Thank god to god & Christian Dior; I haven't used make-up palettes since I played kindergarten. This is fingerpaint again.

Talo

Joku kysyi saako Hämeentien Talossa hyvää ruokaa. Muistaakseni, ja muistaakseni olin oikeassa! Talon tapakset saivat minut autuaaksi. Salaatit ovat myös hyviä - vaan mikä ihme nillittäjä minuun on mennyt, sillä useamman kuin yhden kasvisvaihtoehdon puuttuminen sai minut rypistämään kulmiani. Päivän annostakin olisi pitänyt saada soijarouheella, tai ainakin tiedustelemalla. Nirso kasvissyöjä, eikö niille mikään kelpaa. Talon annosten parhaus on yksityiskohdissa: maustettu balsamico vei kielen mennessään.

Muuten - musiikki oli kuin valittu miellyttämään meidän kaltaisiamme tyttöjä - Placebo, The Cure, Kent ja Marcy Playground ovat kivaa vaihtelua. 

 

Chevré-kanasalaatti ilman kanaa.


Tonnikalasalaatti.


Tapaslautasella oli tiistaina oliiveja (nam), talon perunasalaattia, crackereitä, joiden päällä balsamicolla lurautettua vuohenjuustoa, fetajuustoa ja marinoituja artisokansydämiä.

Ps. Löysin vihdoin kesän silkkihuivin! Vanhassa huivissa oli niin sopivat värit, että se lähti mukaan Ansasta!
 

Or in other words: Lunch at local bar-restaurant Talo in Kallio was yummie and has put in me in the mood for more 90's Placebo, Marcy Playground, The Cure & Kent. Ps. Summer silk scarf brand new from Ansa vintage store!

Parasta Pitkään Aikaan

On lohdullista tietää, etteivät puut ole kukassaan vain Keski-Euroopassa. Pyöräillessäni kesän kynnyksellä Helsingissä voi hetkeksi uppoutua kuvitelmaan, että tämä hetki, nyt, on parasta pitkään aikaan.

Or in other words: Blooming can also happen here. 

Sinun Lapsesi Eivät Ole Sinun

On ihan supervaikeeta hyväksyä, ettei veljentyttöni, 2 v., ole paras ystäväni. Vielä. Samaistun niin voimakkaasti. Tai samaistan, ihan sama kummin päin. Mutta. Lapset ovat vielä aika kummia minulle. Olen täti, etäältä.

Or in other words: We're not so close, me & ma petite niece. It's a great shame, my fault, really. I'm always so tied up with my time, and really, where did two years go?  

Helsinki School.

Kuvat Nelli Palomäen ja Mikko Sinervon teoksista.

Taidemuseo Meilahden vasta päättynyt Helsinki Schoolin näyttely oli pakko käydä katsomassa. Pakko, monessakin mielessä. Susanna Majuri on yht'äkkiä valokuvan supertähtiä. Nelli Palomäki tekee perinteisiä hopeagelatiinivedoksia (ihanaa). Milja Laurilan muistia sivuava sarja ja Anni Leppälän vaatteilla koreilevat tytöt jäivät puhumaan päähäni. Noomi Ljungdell oli yhdistänyt semiotiikkaa, valokuvaa ja typografiaa ja lopulta poistanut yhtälöstä yhden!


Ja tämä yksi, jonka aihe oli yksinkertaisesti valon aistiminen. Sekä se toinen (Joonas Ahlava), joka tutki taiteessaan aivosolujen yhdistäviä kytkentöjä. 

Or in other words: Presenting photography & video art now, the exhibition of Helsinki School at Meilahti was a must on more than one way. Sneeking up to take a couple of snapshots from the works of Nelli Palomäki & Mikko Sinervo spelled g-u-i-l-t-y.

New York

Pienistäkin asioista voi tehdä suuria, jos päättää suhtautua niihin. Olen aina kiinnittänyt huomiota väreihin; onko siis ihmettelemistä, jos mietinkin uutta kynsilakan sävyä puoli vuotta ja ostopäätökseen menee 20 minuuttia, joista viisi olen myöhässä tapaamisesta keskustassa ja kymmenen kulutettu kahden myyjän kanssa. En yleensä ole näin harkitseva shoppaaja - jostain syystä minua nolotti selittää syy myöhästymiselle. Kotona lakkaa piti miettiä, piti kuvata ja kokeilla, eikä vain itselläni, vaan myös parhaalla ystävällä. Jos lakka hänellä näytti mahtavalta, miksi minun piti heti vaihtaa tuttuun ja turvalliseen kirkkaaseen punaiseen. Entä miksi inspiroiduin sovittamaan väriä kaikkien mahdollisten sävyjen kanssa ja lopulta ostaa kolme uudenväristä yläosaa, vain jotta saisin 3,60 euron ostokseni parhaat puolet esille.


Or in other words: New shade of nailpolish gives me something to consider about.

Instant Love

En olisi ehkä koskaan tullut määritelleeksi millaiset ovat kivat viinilasit, ellen olisi kohdannut näitä laseja Hietsun kirpparilla viime kesänä. Bing, instant love. Laseja oli neljätoista, seitsemän viinilasia ja seitsemän cocktail- tai shamppanjalasia. Viinilasit ovat tukevaa, kirkasta lasia, ne ovat suhteellisen pieniä, jolloin kaataa viiniä reippaasti eikä sen tarvitse lämmetä lasissa. Ne ovat miellyttävät pidellä. Ja jalka - se on ihanan värinen, murrettu lämmin roosa.

Värillinen lasi tulee muotiin taas kaikkien muiden 80-luvun asioiden kanssa. Ellei muuten, niin siksi että kirppareita koluavat opiskelijat saavat näitä nyt halvalla.

Ps. Poikkiksella on Iittalan Essencea. Niiden kulmikas muotoilu, korkea jalka ja ohut, hauras lasi eivät herätä minussa mitään tunteita. Viinilasit eivät tarvitse niin paljon; kaarevan viinilasin klassinen muoto ja läpinäkyvä materiaali ovat kauniita itsessään. 

Or in other words: Without these belles I would have happily drunk my white wine with glasses from Ikea. Last summer I saw 14 wine & cocktail or champagne glasses at Hietalahti flea market. I thought the price too high & the buyer wouldn't budge. We walked two blocks before turning back & picking the whole set up. It was love.  


Ps. Bf likes & collects the Essence glasses by Iittala. They're ok, I suppose, but not my thing. Overall, wine glass needs in my opinion very little.  

Fillari

Sain äidiltäni hänen vanhan polkupyöränsä, kun oma pyöräni katosi kellaristamme. Viime viikolla sain sen vihdoin käyttöön. Pyörä on liikennevälineenä huippu. Fillarilla ajaessani tunteeni ovat sekoitus riemua ja kauhua, pelkoa, ylpeyttä ja noloutta.

Myöhemmin: Haluaisin korin pyörän eturunkoon. Pelagolla, jonka polkupyörät ovat liikuttavan kauniita, on kuulemma valikoimissaan myös koreja! Pakko polkea Eurantie 12:sta vielä tällä viikolla! Nykyinen viritys on peritty pyörän edelliseltä omistajalta, joka myös arvostaa pyöriin liittyviä käytännöllisiä lähtökohtia. 

Or in other words: The bike is my mum's old I got when mine was stolen. Riding it is mix of feelings - joy, panic, fear & pride.  

Going Away Is Possible

Hain polkupyöräni huollosta. Toinen kerta onnistaa, ensimmäisellä kerralla selitin liian epämääräisesti, vaikka luulisi, että riittäisi, että kertoo, että tämä ei toimi, det här funkar inte, this thing here doesn't work. Polkupyörällä pitää voida ajaa, ja minä en päässyt ensimmäisen kerran jälkeen edes korttelin loppuun. Kaarsin takaisin. Jokin aikuisuuden osa on hiipinyt minuun, sillä vaikka drama queen minussa sanoi, tämä romu loppui nyt, fillarin selässä seuraavan kerran eläkkeellä, olin ulkoisesti tyyni ja hyppäsin ratikkaan. 

Eilen muodostin taas varovaisesti suhdetta pyörään. Jarrut tuntuivat pitävän enkä ole tottunut siihen, koko pyörä liian kevyeltä pitämään tasapainoa yllä ja kaikki muu liikenne pelotti. Bussit näyttivät hirvittävän korkeilta, muut pyöräilijät menivät lujaa läheltä. Niillä on tietysti ollut koko kevät aikaa rakastaa pyöriään. Tiedän nyt joitakin katuja, joille en enää mene, en ainakaan iltapäiväruuhkassa.

Polkupyörällä pääsen ihan minne vain. Ainakin, jos jaksan polkea. 

Uusi matkalaukkuni on siltä varalta, että päätän joskus vaihtaa polkupyöräni lentokoneeseen. 

Or in other words: Yesterday I picked up my bike my repar. If I ever decide to swap my bicycle on aeroplane I have now a suitcase to go with.

Hiekkaa Kengissä / Sand In My Shoe

Olen huono sandaali-ihminen. En omista yksiäkään sandaaleja. En ymmärrä, miksi pitäisi. Jalkani palelevat aina, en välitä katsella jalkateriäni enkä ymmärrä, miten sandaalien kanssa voi kävellä hiekkateillä.

Ihastuin pari vuotta sitten Vagabondin gladiaattorisandaaleihin. En koskaan omistanut niitä, vaikka etsin niitä samoja ja kaikkia muita. Vagabondin tämän kevään gladiaattorit eivät ole aivan yhtä hienot, mutta ovat ensimmäiset vastaan tulleeni, joiden ulkonäkö vastaa kriteerejäni - ne ovat mustat ja niissä on remmejä, soljet, tasainen pohja & vetoketju takana, tai ovat edes lähellä niitä. Lisäksi niissä on tarpeeksi kapea lesti, jotta ne sopivat edes joten kuten eivätkä hölsky tai näytä liian suurilta. Niitä valmistetaan koossa 35. Sandaaleissa ei voi voi huijata koon kanssa pohjallisilla, sukilla tai nyörittämällä ne kunnes veri ei kierrä.

Nämä uutuudet ovat lähes täydelliset. Nyt pitäisi enää muistaa, miksi alun perinkään halusin gladiaattorisandaalit. Minkä kanssa näitä käyttää? Mitä ajattelin?

Ei voi tietää. Mutta tässä ne ovat. 

 

Or in other words: I'm no sandal girl. I have often cold feet, I rather dislike my toes and how do people walk with them on sand anyway?

I have no idea why I originally wanted gladiator sandals. But these by Vagabond are the best I've come up so far - flat and black leather with buckles and straps. And they fit fairly good, which is essential in any open shoe type.

But here they are, and so is the summer. Any idea how to wear these?