Kampaajapäivät ovat hyviä - pyöräiltiin yhdessä maailman cooleimman tyypin kanssa vuorotellen ympäri Punavuoren katuja, syötiin ulkona ja unohdin hetkeksi, että olen rahaton, koditon ja minulla on kahden senttimetrin vaalea tyvikasvu mustassa tukassa. Coolein tyyppi on pyörällä ajamisessa ihan eri levelillä. Lapsuus maaseudulla olisi pelastanut minutkin tänään kaatumasta Fredalla.
Ps. Minunkin tukkani parturoitiin tänään. Löysin uskomattoman hiustenleikkaajan! Sääli, että sähläsin niin etten voi ikinä mennä takaisin koska nolottaa vaan ihan liikaa. Tukka oli leikattu niin makeasti, että jopa naapurin gaybaarin terassin plokkari vilkaisi. Niin, tai sitten -. Mutta kotona jopa maailman tarkin tyyppi jätti sakset hakematta ja sanoi: se on hyvä.
Ps. We both got new haircuts.
Niin tai näytän nahkahomolta.
ReplyDeleteOi, ethän kaatunut pahasti? Näytät ihanalta! Voi kunpa mullekin löytyisi kampaaja. Hmm, no minä en kummiskaan jaksaisi käydä siellä kuin kerran vuodessa.
ReplyDeleteSain pelkkiä mustelmia, onneksi. Luulen, että kaaduin vaan pelkkää panikointiani - ajoin hitaammin kuin vanhan mummin kävelyvauhti, mummu ja pappa toisella sivullani ja vastaan tuli serious työmatkapyöräilijä kypärässä ja tuulitakissa. Menin paniikkiin päättämättömyydestä, jalka lipesi ja kaaduin hidastetusti ja sekavassa järjestyksessä.
ReplyDeleteKiitos!! Tukka sai väriä, ja nyt voin itsekin hymyillä (ei enää kaksivärivärjäystä). Eittämättä sinäkin joskus menet mahtavalle kampaajalle.