Haluan Kerrostaloon

Koska synnyin ja kasvoin kerrostalossa ja kävin herkkinä teini-iän vuosina kouluni kaupungin keskustassa, voi pitää luonnollisena, että haluan asua kaupungissa kerrostalossa. Tällä hetkellä asun päinvastoin; asiantilaa voi pitää enemmän kuin valitettavana, vaikka monet mielellään väittävätkin pitävänsä vanhoista omakotitaloista. Toki vanhuus yksistään on kunnioitettavaa, suuri koko sen sijaan ei. 

Olen muodostanut melko tarkkaan kriteriani ihanteellisesta asumisesta. Siihen kuuluu ehdottomasti kerrostalo, joka on rakennettu ennen vuotta 1950, kaupunkimainen ympäristö, lautalattiat ja ikkunasyvennykset. Koosta ei ole niin väliksi, vaikka kahden huoneen ja keittiön ratkaisua puoltavat monet mukavuustekijät. Kotikaupungistani, jossa opiskelen, on vaikea valita tiettyjä alueita, vaikka minulla onkin muutavat suosikkitaloni ja -katuni. Tulevan kotini valitsisin mieluiten näiltä, vaikka fraseeratakseni ikävystyttävää suhteellisuutta myötäillen, kokonaisuus ratkaisee. 


Koska ruotsalaiset tekevät muutenkin kaiken japanilaisia lukuunottamatta paremmin, lainaan ruotsalaista sisustuslehteä ja blogia esimerkkinä asunnosta, jonne muuttaisin heti, kun olisin löytänyt ratkaisun muutamaan parisuhde- ja talouskysymykseen.

Kuvat Alvhelm via Jennys Hus.

Or in other words: I prefer the urban way of living - that means, in a flat, built absolutely before 1950. More points coming from with wooden floors. Certain streets and city codes in Helsinki have my heart from teenagers. Once I settle some issues in finance and / or relationships I'm going to quit this old house in the suburbs - whilst I admit there might be value in old there's certainly isn't in the subs for me.

Photos from Alvhem found via Jennys Hus, (yet another) sweet Swedish blog found only few days ago, enlist beautifully what I like in homes. Modern snuggs the romantic, the open kitchen shelves, even the coat rack like Seletti's I'm craving!