Muuttaminen on kamalaa. Muuttaminen taloon, jossa on juuri paljastunut vesivahinko, on vielä kamalampaa. Kävin läpi koko omaisuuteni ja tungin sen jätesäkkeihin. Viikon keskivaiheilla olin väsymyksestä ja pölyallergiasta lohduton; koko elämäni kuuden vuoden ajalta sijaitsi mustissa jätesäkeissä, kuin metaforana sille, minkä arvoista se oli. Poikkis lohdutti ja osti minulle lahjan - valkoisia jätesäkkejä.
Kaikkein kamalinta on kuitenkin jättää kaupunki ja asettua esikaupunkialueelle. Vaikka kuinka yrittää, ei raitiovaunun ääntä kuule. Yläkerrassa sen sijaan laulaa pora.
Or in other words: Moving is horrible. Even more so when one is moving to house with a water damage & hence no bathroom. I stuffed all my wordly possesios to black plastic bags. Felt terrible. Felt like a trash. So bf bought me white plastic bags instead.
What grieves me most is to leave the city for the the suburbs. Birdsongs & drilling noise instead of the passing tram.
No comments:
Post a Comment